Victoria – leffa joka on pakko katsoa kerralla
Tyttö älä sinne mene! Ei, Victoria, ovi lukkoon nyt! Hyppää pois kun vielä voit! Muun muassa tällaisia lauseita suustani pääsi, kun katselin tätä leffaa Yle Areenasta. Victoria on Berliinissä yhdellä otolla kuvattu piinaava rikosjännäriksi mainittu leffa, mutta mielestäni elokuvaa ei voi laittaa tähän genreen. Eikä oikein mihinkään.
Poikkeuksellisesti kerron siis tällä kertaa elokuvasta, vaikka kirjablogissa ollaan. Monella tapaa kirjan lukeminen on hyvin elokuvallinen kokemus, ainakin minulle. Nautin näistä molemmista kulttuurituotteista kovasti, mutta lähes aina kirjaelämys vie voiton. Tämä leffa oli vain niin hyvä ja vaikuttava, että suosittelen sitä valtavasti. Pidän elokuvaa suosittelun arvoisena, jos se jää katselun jälkeen pitkäksi aikaa mieleen kummittelemaan. Tämä jäi.
Leffassa nuori Victoria lyöttäytyy Berliinin yössä aika arveluttavanoloisen poikajoukon mukaan. Yön aikana hänen ja yhden pojista välille kehkeytyy tiivis suhde. Myös muihin poikiin Victoria suhtautuu lämpimästi, vaikka katsoja näkee, että sällit vedättävät hyväuskoista tyttöä. Elokuvan edetessä tämä päätelmä tosin horjuu.
Tieto siitä, että elokuva on pantu kerralla purkkiin, tuo lisää kiehtovuutta katselukokemukseen. Tosin luin jostain, että ohjaaja Sebastian Chipper laittoi näyttelijät duunaamaan koko leffan yhtä soittoa nelisen kertaa, ennen kuin oli tyytyväinen. Tenhoavia olivat myös kohdat, jossa leffasta otetaan äänet pois ja kaiken päälle vyörytetään musiikkia. Yökerhokohtaukset ja kohtaus kerrostalon kattoterassilla ovat huikeita.
Yle Areena on kyllä loputon aarreaitta. Minulla ei ole Netflixiä eikä muita elokuvien suoratoistopalveluita, mutta Areena tuntuu riittävän. Edellisen kerran yhtä vaikuttavan elokuvakokemuksen tarjoili niinikään Areenasta katsomani Locke. Myös Morvern Callarin tuijotin aivan häikäistyneenä Areenasta.
Victoria on vielä tätä kirjoittaessani katseltavissa Yle Areenasta 19 päivän ajan. Kuva on kuvakaappaus Areenasta (nuolta painamalla ei siis tapahdu mitää).