Kahlaajat äitienpäiväparkissa

Juhlittuamme tarpeeksi äitienpäivää otin lapset ja kiikarin mukaan lintujen tarkkailupaikalle. Unna lähti mukaan kameran kanssa.

Toukokuussa peltojen notkelmat keräävät sulamisvesiä. Monille kahlaajille nämä paikat ovat keitaita, joihin ne pysähtyvät ruokailemaan ja keräämään voimia jatkaakseen matkaa kaukaisille pesimäpaikoilleen.

Varustukseen kuuluu toistaiseksi vain 200 mm ulottuva zoom-objektiivi. Sillä ulottui ihan tunnistusetäisyydelle.

Kaikkia kahlaajia emme kuitenkaan tunnistaneet. Ilmeisesti pellolla pyrähtelevä yli sadan yksilön parvi edusti sirrejä. Suokukon tunnistimme helposti ja tietysti laulujoutsen-pariskunnan.

Tunnistatko kuvista sirrit tarkemmin? Vai onko kyse ihan muista kahlaajista? Liron ja punajalkaviklon äänet kuulimme.

Mitä sirrejä nämä tarkalleen ottaen ovat?

Suokukot kukkona sirrilässä!