Aikanaan Helsinkiin muutettuani rakastuin siihen miten keskustassa kävellessä sai vain hukkua massan sekaan. Pienen kylän tyttönä olin tottunut että melkein jokainen vastaantulija oli ainakin puolituttu ja silmät piti pitää ammollaan ettei vain unohda tervehtiä yhtäkään tutuntutuntuttua.

Niinpä huumaannuin kaupungin hulinasta ja totuin kävelemään laput silmillä ja suu viivana. Sen seurauksena tänä päivänä kun joku sattuu ottamaan katsekontaktin, tiedättekö sellaisen oikeen pureutuvan katsekontaktin, niin minähän punastun ja menen hämilleni.

Niin kävi myös tänään kun komeahko asiakas otti katsekontaktin niin varmoin ottein, että menin hämilleni, hihittelin, korvat lakkasivat kuulemasta ja suu tuottamasta mitään järkevää. Reaktio on siis tuplasti pahempi komeiden mies henkilöiden kanssa. Täytyy varmaan alkaa ihan treenaamaan taas tätä, vaikka peilin edessä.

Kuva täältä http://www.layoutsparks.com/1/158204/beautiful-tiger-animal-fierce.html