”huora” ”huomionhakunen” ”läski” ”vitun nolo” ”hyi”

Aihe joka on miulle tosi tärkee ja tuttu. Viiltely, itsetunto ongelmat. Itsetunto ongelmia on ollu vuosia, niistä on kärsitty. Ne on ollu syitä mm. siihen miks monet kaveri -ja parisuhteet on menny pilalle. Itsetunto ongelmat ei oo pieni asia, eikä ne katoa tosta noin vaan. Miulla on auttanut aika ja se, että oon keränny ympärilleni ihmisiä, jotka tukee ja kannustaa miuta olemaan juurikin tällänen kun oon. 

Muistan kuinka jo 1. luokalla pojat sano et miun kaverit on kauniimpia kun mie koska niiden mielestä olin lihava. Jo niinkin nuoresta asti?! Haukkuminen vaan paheni mitä vanhemmaksi kasvoi. Kun olin 5.luokalla, sain kuulla paljon kommentteja että olin läski ja ruma. Se ei enään ollut vain kasvoikkain haukkumista tai että sain kuulla kaverilta kun joku oli haukkunut miuta. Se alko olemaan somessa tosi yleistä. Viestejä niin nimellä kuin anonyymisti tuli paljon, ”oot hirvee läski” ”oot tosi ruma” .

Ne jätti tosi syvät arvet. Aluks vaan henkisesti, sitten ne alko olee fyysisiä. Ei siis suinkaan muiden tekemiä, vaan itse tehtyjä. Se oli pelottavaa. Joka kerran kun viilsin, miun päässä vaan kuulu kaikki ne haukkuma sanat mitä miusta oli sanottu. Näin jälkeenpäin ajateltuna, ihan vitun surullista. Surullista et oon oikeesti antanu muiden vaikuttaa miun hyvinvointiin. Oon satuttanut itteäni vain muiden sanomisten perusteella. 

Aikaa on kulunut ja VIHDOIN alan huomata et hei, ei helkkari kuinka kaunis mie oon, kuinka kaunis miun vartalo on ja ennenkaikkea, kuinka kaunis oon sisältä. Heti kun alan olla itsevarma itestäni,  uskallan postata kuvia joissa näkyy paljasta vartaloa, viiltelyarpia. Saan siitä huonoa palautetta. Mutta hei, at least oon onnellinen. Oon niin helkkarin ylpee itestäni. Julkaisen kyseisiä kuvia, koska haluun antaa muille esimerkkiä että just sie oot kaunis. Just sie oot täydellinen tollasena. Just sie ansaitsen kaiken hyvän. 

Monet häpeää omia viiltelyarpia. Mut miksi? Miksi hävetä sitä että siulla on ollut vaikeeta? Joo, eihän ne mitenkään erityisen kauniita ole mutta ite koen et ne on miun taisteluarpia. Oon helvetin ylpeä itestäni ja arvistani. Siitä että oon selvinny vaikka on ollu vaikeeta. Ja erityisesti haluun kiittää miun äitiä, joka on auttanu miuta selviämään. 

Pliis, rakastakaa itteenne just tollasina kun te ootte. Te ansaitsette sen. Älkää hävetkö.<3