rakastaa, ei rakasta_upeeta

29.11.2016 Päiväkirja : Feeling that I’m ugly, fat, worthless…Please save me. I’m hurting myself and also my friends/family. I’m cutting and also eating some drugs.

2.12.2016 Päiväkirja : Ahdistaa. Vituttaa. Tunnen itteni lihavaks ja huonoks. En haluu vaikuttaa huomionhakuselta. Yritän pienentää annoksia, syödä vähemmän aterioilla. Pelkään tulevaisuutta. Pelkään miten selviydyn koulusta..

3.1.2017 Päiväkirja : Ratkesin viiltelee.

10.1.2017 Päiväkirja : Lihava, ruma, en kelpaa, ”söisit vähemmän”, treenaa enemmän. Nuo on miu päässä just nyt. Yritin oksentaa vessassa, mutten onnistunu. Itkettää tuntee tälläsii fiiliksii. Ei ois mitään motivaatioo mennä aamun liikuntatunnille, ku sielki saa olla yksin. Yritin viillellä yhellä muovisirpaleella, mut ei siit tullu vittuakaa. Haluun veitsen.

15.1.2017 Päiväkirja : Haluaisin vaan viillellä, olla vapaa. Ahdistaa vaa tuntee tuskaa sisällä. Oon ruma ja lihava. En kelpaa. En haluu syyä, haluun olla laiha ja kaunis.

23.5.2017 Päiväkirja : Huomenna alotan sen. Juon ainoastaan, eli en syö mitää.Oon lihonu talvesta varmaa 5kg joten pakko laihduttaa. En ole viillellyt n.3 viikkoon. Viimeeksi viilsin tikattavan haavan.Oon juonu joka viikonloppu noin kuukauden ajan.

31.5.2017 Päiväkirja : Sonja oot yks vitun nolla. Ei kukaan siusta välitä. Näytät kauheelle, hirvee läski ja ruma. Ei siun kaveritkaa varmaa siusta välitä. Älä ees yritä, et kuitekaa onnistu. Viiltely vapauttaa, joskus viel vedän ranteet auki nii pahasti ettei enää paperilla tuputtelu auta.

(Lopetin tuohon päiväkirjaan kirjoittamisen.)

Jätin aika paljon pois, kaikkea en vaan pystyny teille jakaa. Itken, itken kun luen näitä miun ajatuksia parin  vuoden takaa. Miten oon ees voinu ajatella tollasia asioita. Miten?

Miun itsetunto ongelmat alko n. 5.luokalla. Ne oli lähtösin jo aikasemmasta kiusaamisesta. Ensimmäisiä nimittelyjä tapahtu jo  1.luokalla kun miuta haukuttiin läskiksi ja rumaksi. Ajan myötä se vaan pahentu, varsinkin kun mentiin luokka asteilla ylöspäin. Sain kuulla siitä kuinka oon niin läski ja ruma yms, huhuina, päin naamaa, viesteillä sekä anonyymisti. Se sattu. Se sattu niin hemmetisti. Miun itsetunto murtu. Aloin uskomaan itekkin siihen mitä muut sano.

Siitä mm. lähti viiltely ja muu itsensä satuttamis kierre. Tosin ei se ainut syy ollut, mutta vahva tekijä. Kesti kauan, I mean KAUAN saada itsetunto takas. Vasta nyt oon saanu itteeni kasaan, vasta nyt oon taas oppinu rakastamaan itteeni.

Hmmm, ja sitten siihen että mitä tapoja on oppia rakastamaan itseään. Se on itseasiassa aika vaikea kysymys. Suoraa vastausta en usko että tuohon on, mutta tipsejä jotka auttaa siihen on muutamia.

  1. Älä kuuntele muita. Älä anna muiden määritellä siuta.
  2. Kun katot ittees peilistä, älä anna itsesi ajatella huonoja asioita. Vaikka hassulta kuulostaakin, niin kehu itseesi. Sano itsellesi kuinka hyvä, arvokas ja  kaunis oot.
  3. Älä vertaa itseesi muihin. Se että joku muun on kaunis/komea, ei pois sulje sitä ettetkö sinä olisi.

Kuvissa näkyy mie ja miun masu. Flexattuna ja rentona. Siinä on kaks kuvaa, erilaiset. Monesti miulta kysytään et miten treenaan, tai että miten miul on nii littee vatsa tms. Mut hei, te näätte vaan sen onnistuneen ja hyvän puolen. Te ette oo nähny miun naturaalia puolta. Siks halusinkin ottaa nuo kuvat, jotta te muut huomaisitte että en miekään täydellinen ole.

Edes vuos takaperin ei olis tullu kuuloonkaa laittaa someen noin aitoa puolta itestäni. Halusin aina vaa antaa itestäni parhaan kuvan, halusin et ihmiset ajattelis miusta vaan parasta. Ja miksi? Miks ikinä siun pitäis näyttää itestäs aina vaan sen hyvä puoli? Joka ikisellä on se toinen puoli, joka ikisellä tulee mahamakkaroita, joka ikinen kokee jotain joskus omassa vartalossaan mitä hävetä. Miulla oli finnit joskus, maha, reidet. Oikeestaan kaikki. Mut nyt, nyt oon vaan miettiny sitä et miks. Miks vihata itteään kun voi rakastaa. Miks aina näyttää se hyvä puoli ku lopulta sun läheinen näkee myös sen aidon. Miks ku elät kuiteki ittes kaa koko siun elämän. Miulle on sanottu kuinka oon lihava, pullukka. Ei. Te ootte väärässä. Väärässä siinä et teil ois oikeus määrittää mikä oon. Mie oon just hyvä. Työ ootte just hyvii.  Te ootte niin vitun upeita. Teil on ihanat masut, ihanat hampaat, ihanat varpaat. Sinä riität, niiku Mikko Harju meille sano. Älä ikinä muutu. Älä ikinä häpee ittees. Se et vihaat ittees, on helvettiä, rankkaa, suoraa sanottuna paskaa, niinkun voitte miun päiväkirjan siteerauksista huomata. RAKASTA ITTEES. Miun luvalla.❤️

Elämä on todella rankkaa jos sen käyttää vaan vihaamalla itseään.

Ainekset

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *