Kuinka kaikki alkoi
Siirrytäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin. Noin kolme vuotta sitten odotin esikoistani, raskaus oli ihan aluillaan. Olin opintovapaalla, viimeistelemässä toista tutkintoani. Sitten eräänä päivänä sain puhelun: työpaikalla on YT:t. Sen jälkeen ei tullut paljon nukuttua.
Pähkäilin suuntaan ja toiseen raskaudesta kertomista YT-menettelyn aikana. Päädyin lopulta siihen, että en kertonut raskaudesta. Tiesin, että se ei tosiasiallisesti suojaa työntekijää. Ja taisi mulla olla sellainen ylevä ajatusmaailma, että ”en halua pitää työpaikkaani raskauden ansiosta vaan omista ansioista”. Sivumennen sanoen tuo on oikeastaan ainut asia mitä elämässäni kadun. Moinen idealismi on sittemmin kadonnut.
Ja niin siinä sitten kävi, että minun kerrottiin olevan irtisanottavien joukossa. Meidän yksiköstä kaksi sai kenkää. Omia potkujani selitettiin sillä, että osa töistäni oli ulkoistettu (olipa mainio hetki olla opintovapaalla), yksi iso projekti oli maalissa (no työt eivät kyllä sen osalta olisi loppuneet) ja yksi iso kehitysprojekti laitettu jäihin.
Romahdin. Selitin romahdustani, että on tässä hormonit vähän pinnalla. Tuossa kohdin työnantaja tarjosi diilin: ei irtisanota nyt, tehdään sopimus että katsotaan tilanne kun palaan perhevapailta töihin. Kannattaa asennoitua, että potkut tulevat silloin, mutta voihan tilanne muuttuakin.
Potkut, tai ajatus siitä, että työnantaja oli potkimassa juuri minut pihalle, tuntui pahalta. Mutta pahempaa oli luvassa.
Ei mennyt kahdeksaakaan kuukautta niin yksikköön palkattiin uusi henkilö. Ilmeisesti määräaikaiseksi, mutta on talossa edelleen. No, ei tuokaan vielä niin paha, selvitettävä vain miten tuo työsuhde suhteutuu omaani siinä kohtaa kun olisin palaamassa.
Kun olin viimeisilläni raskaana kuopuksesta, yksikkööni rekrytoitiin uusi vakituinen talon ulkopuolelta (aiemmin poislähteneen tilalle, uudella työnkuvalla). Työtehtävinä se kehitysprojekti mikä potkujeni hetkellä laitettiin jäihin. Henkilöltä toivottiin samaa tutkintoa, minkä aikanaan opintovapaalla ollessani olin suorittanut loppuun. Luin tästä puolta vuotta myöhemmin.
Kyselin joku aika sitten omaa jatkoani. Kuulemma ”ei vaikuta kovin hyvältä”. Työpaikalleni on siis palkattu unelmaduunieni unelmaduuniin uusi vakituinen henkilö talon ulkopuolelta ja samalla suunnitelmana on ollut potkia talossa jo kirjoilla ollut tehtäviin pätevä ja kokenut työntekijä pihalle. TUO on se mikä tuntuu pahalta (okei, sen uhkaavan työttömyyden ohella). Tekee asiasta melkotavalla henkilökohtaisen.
Olisin palaamassa alkusyksystä töihin. ”Ei vaikuta kovin hyvältä”.