Ehkä vähän tuhma: brunssi ja huutonaurua

Rentouttava viikonloppu taas takana päin! Aurinko paistoi kukkapenkkiinkin ikkunalaudalla, ja lämpö yritti helliä 🙂

Perjantai-iltana vieraaksemme saapui ystävä Lahdesta. Toisen ystävän, joka on saapunut Kallioon jo jäädäkseen, kanssa sovimme kotibrunssin meille la-aamuksi. Tiedossa oli mukava ex-tempore herkuttelu. Mukaan tuli myös jälkimmäisen yatäväni sisko, jonka olen viimeksi nähnyt tyyliin…. 5-7 vuotta sitten?! Oli mahtia nähdä 🙂

Laitoimme pöydän koreaksi, ja voila, viisikkomme istuutui ja aloitti työt kohti ähkyä. Olen edelleen hämmentynyt, kuinka nopeasti nämä siskokset saivat aikaan valkosuklaa-sitruunamoussen. It was magic!

Sulatteluksi mikä olisikaan parempaa kuin muutama vatsalihasliike: pelasimme cards against humanityä. Voin kertoa, että huutonauru oli taattu. Aivan jäätävät räkätykset, kiitos pelin :D Alla hieman maistiaisia. Sinänsä ei paljastunut kyllä mitään uutta meidän huumorintajustamme :D 

Ei olisi raaskinut lopettaa pelaamista, kun oli niin hauskaa, mutta kaikkien aikataulut painoivat lopulta päälle. Meidän piti lähteä kavereiden tupareihin. Kaverit olivat muuttaneet kahden pariskunnan kanssa moderniin kommuuniin pois kaupungin sykkeestä, maalaismaisemiin. Oli hauskat pippalot, ja törmäsin ihn sattumalta vanhaan tuttuun Jyväskylästä. Sovittiin lounastreffit.

Tänään aamulla yritin toistaa eilistä, ja laitoin Kallio-kamulle viestin, että ois puuroa, tuutko :D oli gradu juuri kesken, mutta sovimme toiston hieman myöhemmäksi – meillä aamiaista saa koko päivän! :) Jorisimme kaikenlaista ja söimme tosi hyvää munakasta ja joimme kahvia. Ja tutkimme graduesitystä. Voin kertoa, että humanisti oppi paljon kemiasta – kaverini on superhyvä puhuja! 

Illalla lähdin vielä haukkamaan happea ja juoksentelemaan Kruununhakaan. Sillä sain hyvin välteltyä kotitöitä: Vaatekaapin maalaus on edelleen kesken. Ehkäpä ensi viikolla saatte nähdä tuloksia :)