Millainen on viikonloppu ilman puhelinta?

Kävimme viikonloppuna Tampereella vanhempien patojen äärellä. Oli niin upea viikonloppu. Sää oli aurinkoinen, ja ehdin tekemään vaikka mitä. Olen jo työviikon alettua kelannut ajatukset takaisin loistavaan viikonloppuun.

Yksi hieno juttu viikonlopussa oli se, kun A unohti kännykän laturini kotiin Helsinkiin. A sai pakata minunkin tavarani perjantaina töidensä jälkeen, kun päätin lähteä Treelle suoraan töistä. Keskityin niin kovasi meikkien luettelemiseen, että unohdin tarkentavat ohjeet kännykän laturin suhteen. Meikit siis tulivat erinomaisesti, oheisen kuvan mukaisesti perille (mutta mikä toi suti on? :D), laturi ei. Mikä oli siis loppujen lopuksi mahtavaa. Känny sammui jo hyvissä ajoin pe-la yönä. 🙂

Kuvassa herra Suti, ilman tehtävää.

Lauantaipäivänä lähdettiin äidin kanssa Pyynikille kävelylle ja munkkikahveille. Ne munkkikahvit olivat kävelyn motivaattori, määränpää. Ja se munkki. Se oli niin herkullista! Parasta ikinä. Juuri paistettua.

Kävellessämme takaisin autolle, joka oli Koulukadulla parkkeerattuna, huomasimme myös Eemil Aaltosen museon. Pääsymaksu vain 1 e per naama, sillä oli Tampere-viikonloppu. Museo oli enää auki 15 minuuttia, mutta eipä me enemepää tarvittu.

Saimmepa idean myös mennä illalla ravintolaan, ja perus, ei pöytävarausta. Ilmeisesti keväällä avatussa Sasorissa oli kuitenkin klo 20 pöytä vapaana toivomamme klo 19 pöydän sijasta. Varasimme. Ravintolaan päästyämme sali oli aika tyhjä – ihmettelimme, missä kaikki ihmiset olivat. Ehkäpä edellinen kattaus oli juuri loppunut.

Ruokalista oli ihana. Olisin voinut sekasyöjänä valita vaikka mitä. Päädyin Petit Tenderiin, naudan lapaan. Se oli herkullista. Ehkäpä perunat olivat hieman hiiltyneet grillissä, mutta kaikki muu oli kyllä kohdillaan. Jälkkäriksi Sorsapuiston Grillin (ilmeisesti) klassikkoa menneiltä vuosilta, suklaamoussea. Nam. Ei jäänyt nälkä. Tuli ihana ähky. Palvelu oli ystävällistä ja olisi tehnyt mieli maistaa vaikka mitä viinejä. Suositus täältä siis! Varmasti menemme uudestaan.

Sunnunaina, kun aurinko taas paistoi, ja kävin äidin kanssa muun muassa marjametsässä poimimassa puolukoita ja karpaloita. Astuin myös kaksi kertaa komeasti suonsilmään niin, että kaaduin kuin laho puu maahan. Viihdyttävää.

Illalla ennen lähtöä lämmitimme vielä saunan. On se sauna kyllä sellainen spa-elämys kun sinne pääsee, varsinkin kun ei omaa ole. Ja varsinkin kun porukoilla on kaikkia kivoja saunatuoksuja :)

 

Nyt lisää samanlaisia viikonloppuja. Mieluusti useammin kuin kerran viikossa (heh-heh)!