Luonnon ja rauhan jäljillä

Olimme pienellä metsäretkellä Keski-Suomessa pääsiäislomalla miehen, miehen veljen ja avopuolison kanssa. Oikeastaan avopuoliso hiihteli ympäri järveä ilman latua, ja me tulimme autolla eräälle järven rannalla sijaitsevalle kivelle kahville 😀 

Olihan siinä toki käveltävää autolta metsän poikki järven rannalle. Jättäydyin taaemmas ja pysähtelin. Kuuntelin lintuja ja luonnon ääniä. Katsoin lumeen ja pohdin eläinten jälkiä. Löysin ainakin jäniksen, ja alla olevan kuvan jälkien päättelimme olevan ahman tassuista. Kuka tietäisi? 

Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Teki mieli oikeastaan rynnätä lumista polkua pitkin ja hypätä lumeen. Jokin pieni ääni kuitenkin esti minua tekemästä niin – ehkä se puoli minusta, joka ajatteli pidemmälle ja näki lumisen niskan ja märät villasukat kumisaappaissa…

Alamäessä järvelle laskeutuessa kuitenkin astuin harhaan, kellahdin ja pyörin stunttimaisesti pari kertaa ympäri liukkaassa lumessa. Todistajia ei ollut, joten nauroin vähän itsekseni ja otin aikani.

Jäälle saavuttuamme otimme termarin esiin ja joimme kahvia. Otimme pienen kairauskilpailun (kuka on nopein, en ainakaan minä), mietimme kuinka rankkaa se oli ja pilkimme. Sain meistä ainoana ahvenen melkein heti ja puolivahingossa (sometin samalla Instagramissa).  

Me naiset kävelimme (tai no, toinen hiihti ja toinen käveli) järven poikki takaisin kämpille. Ai että. Ehdimme siinä samassa käydä läpi unelmia sisustukseen ja kaikenlaiseen liittyen. Sama jatkuikin pääsiäisen ajan – yhdessä teimme vaikka mitä – vuolimme sisustusoksia haavasta, teimme kransseja, kävimme kirppiskierroksella… mitä vielä. Ihanaa <3 Mieheni kommentoi, että olimme kuin 10-vuotiaat innoissaan olevat ystävykset :D Niinhän me ollaan :)

 

 

 

Olipa kyllä ihanaa, kun luonto oli niin lähellä. Ovesta ulos ja takapihalla alkaa jo metsä. 

/M