Arki on ihanaa

Monesti sitä huomaa odottavansa viikonloppua. Sitten viikonloppuna teen sitä ja tätä, mietin. Varsinkin aikaisemmin tämä oli hyvin tuttu kaava, miten päivät kuluivat.

Viikko sisältää kuitenkin niin paljon muutakin nautittavaa, että on turha odotella vain viikonloppua.

Päätimme A:n kanssa jo alkuvuonna, että tänä vuonna hyödynnämme vapaa-aikaa paremmin. Käymme kahvilla töiden jälkeen, nautimme sarjojen katselusta, nukumme joskus aamulla vähän pidempään.

Jossain vaiheessa innostuin myös kävelylenkeistä Töölönlahden ympäri. Sekin hulluinto kyllä ropisi pois jo jokin aika sitten, mutta olihan se hauskaa niin kauan kuin sitä kesti 😀

Putkiremontin valmistuttua arkirutiineihin astui kuvaan joka torstaisin saunavuoro. Se on kuin viikon keidas, ennenaikainen perjantai. Sitä odotetaan, ja tunnin saunavuoron aikana voi hyvin leikkiä lauantaita. Olennaista on tietenkin myös saunajuomien huolellinen hoitaminen etukäteen: joskus se on muumilimsaa, joskus vettä, joskus ykkösolutta.

Parasta on myös se, kun odottaa toista kotiin. Puolison kanssa kotona hengailu on vaan parasta ja niin rentouttavaa. Ei välttämättä tehdä mitään – ollaan vaan!

Lauantain ja sunnuntain etuna on edelleen se, että nykyään en aseta enää herätyskelloa. Minulla oli monta vuotta tapana herätä aina ”suht säädylliseen” aikaan, mutta nyt mietin, että miksi ihmeessä niin tekisin, jos tekee mieli nukkua. Eiesimerkiksi eilen itsenäisyyspäivänä heräsin klo 11. Näen unia ja lepuuttelen rauhassa.

Arjessa pitää muistaa, että työ vaatii myös vapaa-ajan. Toisinaan se on hankalaa, jos työt tulevat kotiin mielen mukana. Sitä vastaan kannattaa kuitenkin yrittää taistella. Itse olen kehittänyt siihen oivan ratkaisun – hullun kutomisvimman. Se on niin hauskaa ja hyvää vastapainoa työlle, jossa ei näe suoraan, konkreettisesti kättensä jälkiä.