Fitness-buumi: Yhtäkkiä liikunta onkin ihan parasta?
A-Studiossa puhuttiin viime viikolla fitness-trendistä. En katsonut koko jaksoa, mutta selailin aiheen #yleastudio -tviitit läpi. Aihe puhututti minua ja ystäviäni vielä lauantai-iltana. Miksi kova treenaus, siitä kertominen somessa ja fitness-blogeissa ovat kasvaneet valtavasti, ja miten siitä tuli trendi?
Meistä neljästä naisesta kaikki ovat jo pitkään harrastaneet urheilua: pallopelejä, jumppia, cheerleadingia, pilatesta… Pitkään ennen fitness-buumia. Päädyimme nopeasti yhteisymmärrykseen, että liikumme terveytemme ja hyvinvointimme eteen. Ihmiset ovat käyneet salilla kasvattaakseen lihaksia ja kiinteytyäkseen jo pitkään ilman buumiakin, siinä ei ole mitään uutta.
Tarkennukseksi vielä, että aiheesta puhuimme siideriä ja suklaakonvehteja jo valmiiksi illallisähkyssä nauttien.
Twitterissä joku ihmetteli (#yleastudio), olisiko fitness-buumista tullut yhtä laaja kuin se nyt on ilman sosiaalista mediaa. Tuskin. Fitness- ja treeniblogien määrä on kasvanut älyttömästi, ja sen mukana harrastus on levinnyt trendiksi.
Älä ymmärrä väärin – kyseessä on ihan positiivinen trendi. On upeaa, että ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestä ja löytäneet urheilun (ja toivottavasti sen ilon) ja blogin kirjoittaminen varmasti motivoi monia. Minäkin luen joitain treeniblogeja, ja ne todella motivoivat omaankin treeniin. Myös HeiaHeia-liikuntapäiväkirja innostaa jännittävällä tavalla kirjaamaan liikuntahetkiä, mitä olenkin jo päivittänyt useampia vuosia. Instagram-posetus onkin sitten vähän toinen asia, ja enemmän ihmetyttääkin.
Kysymys kuuluukin, että miksi? Miksi yhtäkkiä itseä pitäisi tarkkailla, vahtia ja kuvata niin herkeämättä? Miksi #belfie? Milloin urheilusta tuli niin iso asia, ja epäterveellisistä asioista kuten karkin syönnistä, hiilareista, perusruuasta tai urheilemattomuudesta so last season? Yläasteellahan kaikki vielä vihasivat liikuntatunteja!
Fitness-buumilla on kansanterveyden lisäksi muitakin hyviä puolia. Ainakin laihuuteen perustuvat kauneusihanteet saavat ihan käytännössä huutia. Niken ja Adidaksen myynti kasvaa myös kohisten, kun trendi on levinnyt myös muotimaailmaan (kaupunkiasuna city sneakers ja jumppahousut – en viitsi kommentoida!)
En usko kuitenkaan, että liian rankka urheilu tuo terveyttä. Fitness-harrastuksen todellisesta terveellisyydestä on myös monta mielipidettä, sekä tietenkin monta tapaa harrastaa lajia. Ylirasitus tuo omat ongelmansa ja verottaa kroppaa. Kisa- ja massakauden välinen painonvaihtelu ei käsitykseni mukaan tee kropalle hyvää. Ikäviä puolia edustavat myös fitnekseen liitetyt kehonkuvan vääristymät, aineenvaihdunta- ja sydänongelmat sekä syömishäiriöt, kuten entinen fitnessin SM-voittaja Noora Yrjölä kertoi eilen YleX:lle. Kaikkea kohtuudella, urheilua tai urheilemattomuutta.
Terveys on kuitenkin paljon muutakin kuin muskeleita. Sen voi saavuttaa normaalilla ruualla, urheilulla, nauttimisella ja yleisellä hyvinvoinnilla. Henkistä puolta unohtamatta! Tämä on tosin vissiin useimpien treeniblogienkin sanoma.
…Sitten onkin näitä, jotka sanovat, että haluavat myös inspiroida urheiluun ja fitnekseen. Minusta tuo vaikuttaa takapuolelta.
Huom. kyseessä on Instagram, ei blogi.
Muistettaisiinko sitten vielä liikkua oman ilon, normaalin terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi?
M