Kun saisi virallisen taidon saksia

Kuva: http://dailypicksandflicks.com/2011/09/28/daily-picdump-258/the-worst-haircut-ever/

Kaverit tietävätkin, että olen innokas kotikampaaja. Ammattitaitooni luottaa hyvä ystäväni, jonka pitkät kutrit olen napsinut viime syksystä lähtien, ainakin jo neljästi. Olen myös leikannut äitini hiukset, ja parturintuoliini on uskaltanut myös avomieheni. Edelliskerralla hän oli tosin paljastanut ammattikampaajalle, että vaimoke leikkasi viimeksi…

”Huomaan kyllä.”

Mutta tämä kotikampaaja on halpa, joten hinta-laatusuhteen voi ajatella pysyvän kohdallaan tai olevan jopa hyvä! 😀

Saksin myös omaa tukkaani, varsinkin viime kampaajakäynnin jälkeen, joka sattui ulkomailla. Toisin sanoen ei mennyt ihan putkeen, ja päätin kerrostaa itse tukkani kivasti, kun aluksi siinä oli hieman geometrinen kerrostus minun makuuni… No, ihan kiva. Ehkä ne sakset olisi pitänyt takavarikoida jossain vaiheessa, kun takatukkaan peilin kautta ei ole parhaat näkymät.

Joskus on kysytty, että miten osaan, niin vastaan rehellisesti että luin kirjaston kampaajakirjan. Ammattitaitohan siis puuttuu. Näkemys ei… 😀

Innokkaasti saksisin enemmän, harrastusmielessä ja urheiden kavereiden ja perheenjäsenten hiuksia, sillä se on hirveän mukavaa. Nyt olenkin miettinyt, että mitä jos menisin aikuisopistoon oikeasti suorittamaan parturi-kampaajan tutkinnon. Tutkinto taittuisi kolmena iltana viikossa parissa vuodessa. Vähän ehkä liikaa vaadittu ”harrastuksena” opiskelustakin, töiden, harrastusten ja ihmissuhteiden ohella. Ehkä vielä joskus.

Vinkkaa, jos keksit helpomman tavan oikeasti oppia. I’m all ears!

Mitä sanot, pitäisikö? 

M