Lukuvinkit lomalle: 3 x kirja
Mietin aina, että lomalla on kyllä niin kiva lukea – sama lukutahti saisi jäädä arkeenkin!
Viimeksi Kreikassa ahmin kaksi kirjaa niin, että jouduin hidastamaan tahtiua ja hillitsemään jopa lukuhaluja, ettei kirjat loppuisi kesken. No niin ne loppuivat, enkä raaskinut ostaa matkalaukun painoksi pokkareita. Suomessakin suosin kirjastoa.
Olen dekkareiden ystävä. Samoin trillereiden ja kaikkien hyvien tarinoiden. Yksi lempikirjailijoitani on John Boyne, joka on kirjoittanut superhienoja teoksia kuten Tarkoin vartioitu talo. Tämä on ihan lemppareitani. Vahva suositus.Häneltä olen lukenut myös Viides mies -kirja, ja nyty seuraavana vuorossa oli Poika vuoren huipulla. Sama kirijailija on muuten myös Poika raidallisessa pyjamassa -tarinan takana.
Boyne kirjoittaa historiallisesta näkökulmasta tarinansa. Hänen tapansa kirjoittaa imaisee mukaansa. Teksti on selkeää, hyvin ymmärrettävää ja luettavaa ja se soljuu hyvässä tahdissa eteenpäin. Kaikin puolin nautinnollista luettavaa!
Tälläkään kertaa en Boynen kirjaan pettynyt. Päin vastoin, se oli hieno lukukokemus. Eräässä kohtaa tulin erittäin yllätetyksi! Niin tulet sinäkin. Suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille. Se on tarina ihmisyydestä. Ihmisistä. Enempää en paljasta. Kirja on ilmestynyt 2017.
Pääsin niin hyvään lukuvauhtiin taas, että päätin tiirailla vanhempieni kirjahyllyn kunnolla. Ajattelin, että olisipa hauska lukea nyt jotain vanhempaa. Silmiini eksyi Agatha Christien kirja, joka tuolloin vielä kulki nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa ja jonka nykyisin löytää nimellä Eikä yksikään pelastunut. Kiinnostava huomio oli se, että tuossa lukemassani kirjassa, joka oli julkaistu 1939, luki tiedoissa, että kirja on aiemmin julkaistu nimellä Eikä yksikään pelastunut.
Lukemani kirja oli siis vanha – jo isäni on lukenut sen yläasteella ollessaan. Jos et muista, miten juoni menee, tai et ole koskaan kirjaa lukenut, tartu siihen. Tarina on hyvin viihdyttävä ja etenevä. Teksti ei myöskään aliarvioi lukijaa – tarinan hahmot tuntuvat ymmärtävän ja päättelevän hyvin tapahtumien kulkua. Lisäksi tarina ei ole vanhentunut yhtään. Luin kirjan päivässä.
Christiestä innostuneena tartuin myös toiseen hänen teokseensa: Lentävä kuolema. Tuttua Hercule Poirotia vuodelta 1959. Edelleen hyvä tarina ja juoni, joka soljuu mielenkiintoisesti eteenpäin. Ei kuitenkaan mitenkään voita kahta edellä mainittua kirjaa. Mutta hyvä kolmas teos. Tämänkin luin nopeasti, päivässä.
Mitä seuraavaksi? Onko lukijoilla Agatha Christien kirjoista suositeltavaa luettavaa vielä loman jatkeeksi?
/M