Onnellinen sunnuntai

Tänä aamuna heräsin klo 10. En ollenkaan virkeänä. Lähinnä väsyneenä siitä, että olin jälleen tavoistani poikkeamatta ylinukkunut, ja takana oli jo yli 9 tunnin yöunet. Päätin herätä, sillä tiesin ihanan sunnuntai-Hesarin odottavan eteisen lattialla. 

Keitin ihanaa Arvid Nordquistin Gran Dia -kahvia (joka on kahvikokeiluistamme tähän mennessä suosikkini) ja nautin sämpylän kahvin kanssa. Istuin aamiaisella tunnin ja huomasin ikkunasta, että taivas näytti aiempia päiviä kirkkaammalta. Kohta paistaisi aurinko. Jo tämä riitti siihen, että innostuin. Mielialani, jossa ei ennestään ollut mitään vikaa, nousi kuitenkin huomattavasti. Suihkussa laitoin kaikenmaailman tökötit hiuksiin, mitä löysin, ja meikkasin ihan uudella tarmolla. Päätin myös ottaa testiin mekon. Tarkeneekohan ulkona? No, se selviää sitten.

Avopuolisoa väsytti venähtyt eilisilta ystävien kanssa, joten päätin ystävällisesti soittaa omaa lempimusiikkiani järkyttävän kovalla. Lähtihän siinä pari jännää tanssiliikettäkin (lue: yhtäjaksoisesti 20 min outoja ja vähemmän outoja piruetteja ja liikkeitä, joiden tarkoitus oli inspiroida ja naurattaa puolisoa, ja jotka tarvitsisivat isomman estradin kuin 40 m2 kaksion). Näytös oli onnistunut, ja inspiroi myös yleisön mukaan. 

Olin myös sopinut kahvitreffit ystäväni Nooran kanssa Cafe Esplanadiin, joka on myös suosikkikahvilani, ja sopii tunnelmansa vuoksi erityisesti sunnuntaille. Oli ihana nähdä Nooraa. Juttelimme, kuinka olimme molemmat inspiroituneet viikonloppuna. Noora halusi maailmanympärysmatkalle ja minä kerroin, että perjantaina Birdmanin nähtyäni halusin liittyä näytelmäkerhoon, ja sen jälkeen Kaislassa siiderin äärellä päätinkin, että minusta tulee vielä joskus kaunokirjailija. Ja koska aurinko oikeasti paistoi ulkona, teimme pienen kävelylenkin (Esplanadin ympäri, ja sitten – hups – pariin kauppaan). Aurinko lämmitti jo kaupungintalon edustalla, ja jäimme siihen toljottamaan hetkeksi. Ihan vaan, koska tuntui niin hyvältä.

Matkasin kotiin, vahdoin farkut jalkaan ja nappasin herran mukaan ulos. Otimme järkkärin matkaan, ja suuntasimme Eiran rantaan. Ei tarvitse erikseen varmaan sanoa, että mieli oli niin korkealla kun voi olla. Vähän tuli kylmä, mutta ajatuksia lämmitti se, että seuraavaksi kotona valmistuu ranskalainen sipulikeitto, viime talven tuttu bravuuri. Keiton poristessa katsoimme Modern Familya as usually. 

Nyt ulkona näkyy vain pimeää. Olisipa huomennakin uusi, aurinkoinen, yhtä ihana sunnuntai.

Toivottavasti aurinko nosti muidenkin lilyläistän tunnelmaa ja inpiroi!