Uusi vuosi lähestyy tuloaan, ja useimmilla meistä liittyy siihen odotuksia ja haaveita. Jostain pitää aloittaa, jos haluaa lähteä toteuttamaan unelmiaan tai muovaamaan elämästään toivomaansa. 

Tiedätkö sen rauhattoman, innostuneen tunteen, kun haluaisit kovasti tehdä jotain luovaa, keksiä jotain uutta, kehittää jotain käsilläsi tai käyttää enemmän aivojasi? Muotoilla raakoja, aamun lehteä lukiessa syntyneitä ideoita huolellisiksi ajatuksiksi tai konsepteiksi? Tehdä jotain innostavaa, joka vie flow-tilaan? Unelmoida jostain, mihin sinulla ei ole varaa tai mitään mahdollisuutta juuri nyt?

Ja sen tunteen, kun et pääse toteuttamaan, tai suunnitelmasta yhä puuttuu palanen tai se viimeinen oivallus. Sen tunteen, kun päätät käyttää kaiken sen energian esimerkiksi vaatekaapin siivoamiseen tai kodin sisustamiseen.

Kun sen onnistuisi kohdistamaan ja valjastamaan oikeaan suuntaan.

Nyt lopetan omalta kohdaltani puhumisen, haaveilun ja ryhdyn toimiin. Elämä on minulle kokonaisuus: ei ole erillistä työ- tai vapaa-aikaa.

Pari viikkoa sitten perustin yrityksen, sillä haluan viestinnän olevan minulle enemmän kuin pelkkä päivätyö. Haluan flow-tilaa sopivassa määrin ja työn, joka mahdollistaa vapauden. Jo se ilo, mikä muutamasta napin painalluksesta ja pian saapuvasta y-tunnuksesta syntyi, oli mieltä ylentävä.

Päivätyö säilyy – mutta miten hienoa olisi, että voisin sen ohella tehdä niitä töitä, jotka minua eniten innostavat? Säästää keikkarahat kesälomalle, ja pitää vuosiloman lisäksi palkatonta lomaa tienatun rahan kustannuksella? Kirjoittaa pari juttua kesämökiltä ja juosta sen jälkeen järveen? Why not!

Kuka tietää, mitä tästä seuraa. Kuten jo kuluneen vuoden, myös eilen tuntui siltä, että nyt tämän voisi jo tehdä. Ja paras ystävä auttoi painamaan nappia.

Täällä ollaan. Ja superinnoissaan!