Mietin eilen, että olisi varmaan hauskaa olla mummo.

Jos olisin mummo, luulen, että soittelisin lapsenlapsille ja kyselisin koska tulevat käymään. Ei välttämättä tarvitsisi heidän vanhempienkaan aina tulla mukaan, tulisivat nyt lapset vähän vaan kylään joksikin aikaa. Niiden lapsenlapsien nimet olisivat varmaan jotain Kari, Reija, Pirkko -tyylisiä, jotka tällä hetkellä ovat suurten sukupolvien nimiä. Niinhän ne vissiin kiertää…

Meillä olisi jokin puutalo, jonka pihassa olisi omenapuita. (Molemmilla mummoillani oli oikein toimiva konsepti, omakotitalo ja omenapuita, pihaa – tätä siis kopioiden ja modifioiden). Siellä olisi myös sellainen old-school muovinen rekkalelu, jolla voisi pistää menemään. Kari siellä vetäisi rallia omenapuun juurilla. Reija juoksisi perässä. Jotenkin tuntuu, että tässä mielikuvassa niitä lapsenlapsia olisi kyllä enemmänkin (itsehän olen yhä lapseton).

Voisipa se puutalo olla jossain Suutarilassa. Ja joku kesämökki vaikka Pälkäneellä. 

Olisin aina se hyvä tyyppi ja kiva mummo. A voisi tehdä aina ruokaa ja minä hihhuiloisin jotain muuta. Tai sitten grillaisin, jotain kasvisruokaa. Grillaava mummo. 😀 Tai tilaisin Woltista, joka olisi jo supervanhanaikainen, hidas ja kökkö tapa tilata ruokaa, mutta pakko, kun ei ole tullut omaksuttua uutta. 

Meillä asuisi myös monta kissaa.

Ehkä tämä jää nyt tähän. Siinä jo riittävästi. Kaikkea sitä ajatteleekaan!