Runon poikanen
Vitsit rakastan syvällisiä – voisi myös kuvata intensiivisiä – keskusteluja. Ne inspiroi.
Olin käymässä entisen työkaverini luona, ja kävimme pitkällä metsälenkillä. Meillä on kovin samanlaiset kiinnostuksenkohteet, joten höpötettävää aina löytyy. Meillä oli jotenkin tosi kiintoisat diipit keskustelut. Ai että.
Puhuimme muun muassa kirjoista, esimerkiksi Thomas Eriksonin Idiootit ympärillämme, sillä molemmat meistä ovat kiinnostuneita ihmisistä ja eri persoonallisuuksista ja piirteistä. Itse olin sitä mieltä, että Eriksonin kirja on kovin pinnallinen raapaisu. Ihmisiä ei voi jaoitella vain neljään eri kategoriaan. Ymmärrän toki sen, että kirjassa haetaan ns. sitä dominoivaa tapaa olla ja toimia. Mutta silti: Mielenkiintoisemmalta vaikuttaa muun muassa 16 personalities, joka perustuu MBTI-testaukseen (jota myös kovasti kritisoitu. Silti minusta parempi).
Pääsimme myös siihen, kuinka pitäisi kirjoittaa luovasti yhä enemmän. Antaa vaan tekstin tulla. Koska molemmat työskentelemme tekstien parissa, oli erittäin antoisaa jutella aiheesta. Tuntui, että sain hurjasti inspiraatiota. Kirjoittamisella erityisesti ajattelimme lähinnä jotain henkilökohtaista, pöytälaatikkotekstiä. Kuvailua, runoja, muistoja. Mitä vain. Samalla aina kehittyy tekstintuotannossa. Minä haluaisin kirjoittaa enemmän runoja.
Jäin pohtimaan aihetta. Ei ne taidot kerry, ellei oikeasti kirjoita ja tee. Jostain pitää aloittaa. En ole mikään runoilija, mutta jos en koskaan kokeile niitä kirjoittaa, en myöskään koskaan opi.
Hyvä ystäväni meni naimisiin pari viikkoa sitten. Katselin, kun tuore aviopari tanssi kaksin – osa porukasta oli siirtynyt jo ulos, mutta nämä kaksi vaan huojuivat tanssilattialla.
Siinä hetkessä oli jotain taikaa.
Niinpä seuraavana, väsyneenä sunnuntai-aamuna otin kynän kauniiseen käteen kun A vielä nukkui, ja raapustin tuosta hetkestä runon. Se tuli aika nopeasti. Ja ehkä se oli vähän heikko, ehkä ei, mutta päätin lähettää sen avioparille salaa. Nettiposti hoiti homman – toivottavasti lähettäjän nimi tai osoite ei näy kortissa. Säilytän anonymiteettini, kasvoni ja pariskunta saa miettiä, kuka tällaisia runoilee 😀
