Unohda aika ja paikka, ja nauti maisemista

FullSizeRender (4).jpg

Tämän viikonlopun jälkeen plakkarissa on 27 vuotta, Jännää.

Pidin kemut kavereille, ja oli ihanaa saadakin kaikki mukaan juhlistamaan vanhenemista. Oli tosi kiva ilta, ja se sujuikin rennosti skumpan juomisen ja kakun syömisen lomassa, ja kävimme vielä puolen yön jälkeen yksillä lähikuppilassa. Taas kerran sai tajuta, kuinka hienoja ihmisiä ympärillä onkaan. Kaikkien kanssa voi olla ihan juuri oma itsensä ja pitää rennosti hauskaa 🙂 Kiitos <3

FullSizeRender (3).jpg

Tänään sunnuntaina kävimme kävelyllä ihanassa auringonpaisteessa. Kävelimme Tokoinrantaa sekä Kaisanniemen kasvitieteellisen puutarhan ohi, ja päädyimme Töölönlahdelle ihastelemaan vanhoja huviloita. Kuljen tosi usein niiden ohi, mutta en ole tarkemmin miettinyt noita kauniita, valtavia puutaloja. Ne kuitenkin rakennettiin 1800-luvulla, ja niitä oli parhaimmillaan 15. Nyt niistä on jäljellä seitsemän. 

Erään, puiden varjossa lepäävän huvilan edustalla, tien vieressä, on pitkään ollut jo kyltti, jossa lukee ”kirppis”. Olin aika varma, ettei siellä mitään ole, kun olen katsellut sitä kylttiä usein, mutta pihalla ei näytä olevan mitään. Päätimme tarkistaa asian. Selvisikin, että koko huvila toimii kirppiksenä. Todella mielenkiintoinen paikka, täynnä tavaraa… Ostin MeNaiset-lehden vuodelta 1967 😉 Ajattelin, että tämän syksyn muotia ajatellen lehti saattaisi tuoda pukeutumiseeni todellista vakuuttavuutta. Siitä lisää myöhemmin.

On ihan parasta uppoutua historian lumoihin ja erilaisten paikkojen maailmaan. Nuo huvilat ovat todella yksi sellainen paikka. Unohdan paikan ja ajantajun, kun löytyy jotain yhtä kiinnostavaa tutkittavaa. 

Nautimme Töölönlahden näkymistä, ja päädyimme Linnunlauluun kahville ja pullalle. Ei olisi voinut täydellisempää hetkeä saada. Aurinko paistoi, ja nautimme kauniista merinäköalasta. Ja mikä pulla – niin hyvä. Ihan täydellistä. 

Jossain vaiheessa oli pakko palata todellisuuteen, ja päättää lähteä kauppaan. Pitäähän sitä ihmisen syödäkin, että jaksaa taas unelmoida. 

Päivälliseksi teimme erinomaisen tiimityön siivittämänä moussakaa – kaksi uunivuoallista. Kutsuimme myös viereisessä korttelissa asuvan kaverin syömään. Herrat lähtivät katsomaan jalkapalloa, ja itse siirryin jäätelokulholle kertomaan tämän.

FullSizeRender (8).jpg

FullSizeRender (5).jpg

M

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

Ihana viikonloppu: Hengailua, Habitarea ja huutamista

Viime viikonloppu oli kivan rento. Perjantaina näin pitkästä aikaa erästä ystävääni, ja kävimme Uudenmaankadun Joliessa ihmettelemässä luonnonkosmetiikkaa sekä muutamassa muussa pikkuputiikissa hypistelemässä kivoja juttuja. Päädyimme syömään Café Bar No 9:n terassille (vielä kun tarkeni). Söin kuulema legendaarisen kanakorianterin, mikä olikin aivan sairaan hyvä annos. Suosittelen!

Lauantai-aamupäivällä sitten äitini saapui vierailulle Helsinkiin. Pyörimme hieman kaupoilla, kävimme syömässä El Grecossa (minä otin moussakaa, äiti stifadoa) ja suuntasimme Habitareen. Molemmat ensikertalaisina vieläpä!

Olemme molemmat antiikkihulluja. Olin äitini kanssa jo nuorempana käymässä huutokaupoissa, mutta luonnollisesti oma intoni syttyi vasta nyt myöhemmällä iällä, kun aloin sisustamaan omaa kotia (Ikea-kauden jälkeen, of course). Minun antiikkihulluuteni pohjautuu 2nd hand -ajatteluun, uniikkien juttujen löytämiseen ja vanhojen tavaroiden kiinnostavaan historiaan. Minusta on selvästi kehkeytynyt myös suuri retrohulluttelija. Tykkään 50-luvun tyylistä, ja siihen suuntaan yritän ohjata asuntommekin sisustusta. 

Sopivasti myös Habitaressa oli antiikki- ja retro-osasto, mikä meitä osittain houkuttelikin. Mitään konkreettista ei kuitenkaan tällä kertaa tarttunut matkaan miltään osastolta. Lähinnä ideoita, joiden toteuttamista alkoi pohtimaan 🙂 

Kävimme äidin kanssa vielä meillä ja nautiskelimme skumppalasit, minkä jälkeen häntä odottikin lähtö junalle. Pian tulee myös Retro & Vintage + Design Expo, sekin pitäisi ehkä läöhteä katsastamaan… 😉

Illalla lähellä asuvat kaverimme pyysivät meitä porukalla katsomaan heille futista. Vietettiin iltaa, ja aloin miettimään, että Helanderillahan on sunnuntaina muuten huutokauppa. Kävin huutokaupan luetteloa läpi ystäväni kanssa, ja innostuttiin. Löysin tosi söpön 50-luvun lipaston, juuri sellaisen, jota olen etsinyt. Lipasto myytiin kimpassa peilin kanssa. Ikinä en ole mitään onnistunut huutamaan, ja no, huutokauppa alkaisi jo seuraavana aamuna klo 10…

IMG_6666.PNG

Siirryttiin keskiyön aikaan vielä Taziin muutamille, josta pizzerian kautta kotiin. Kotona sitten hieman ennen kolmea (kyllä :D) mietin, että hitto minäpä teen nettitarjouksen lipastosta ja peilistä, 50 euroa. Laskin tarkkaan huutokohteen numeron perusteella, että moneltakohan tuo tuote on huutovuorossa, ja laskujeni mukaan vuoro tulee klo 11.00. Laitoin myös herätyksen klo 9:15, että jos jaksan, lähden kyllä huutamaan lipaston kotiin. Mä haluan sen. 

No, pääsin sitten sängystä ylös 9:45, ja tajusin, että perkule, en ehdi siihen bussiin, jonka avulla olisin hyvissä ajoin paikan päällä. Ennen huutamista pitää vielä varata huutonumerokin, ja olisihan kiva vielä nähdä tämä lipasto, jota menen voittamaan. 

Olin perillä 10:45, ja ehdin käydä tsekkaamassa lipaston vielä huutokaupan näyttelytilasta – se olikin puolet pienempi livenä mitä netistä käsitin 😀 Ajattelin, että siinäpä iso peili. Pohdin siinä sitten, että okei, nämä yölliset ennakkotarjoukset saavat jäädä, pakkohan tavarat on livenä nähdä. Koostaan huolimatta lipasto miellytti kyllä kovasti, eli onneksi mitään isompaa vahinkoa ei sattunut 😀

No, kun vuoro tuli klo 11 jälkeen, kukaan ei huutanut ennakkotarjoukseni päälle, ja lipasto ja peili olivat minun. JAUU!

Milläs hitolla nuo viedään kotiin? 😀

FullSizeRender.jpg

Whatsappailin tietty heti äidille ja A:lle, että oho apua, sekä samalle ystävälle, jonka kanssa edellisiltana intoilin huutokaupasta. Kyselin apua Uberin käyttöön. Taksihan tässä tarvittiin 😀 Sattuman kauppaa: ystäväpariskunta oli juuri autoilemassa Itiksestä kotiin, ja hakivat minut ja ostokseni!

Ihan käypä kysymys heiltä kyllä minulle oli: ”Miten siis ajattelit ensisijassa kuljettaa nuo kotiin?” 

Noh, niinpä.. :’D En ajatellut ollenkaan 😀

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Lipasto on oikeastaan paljon parempi kuin isompi versio. Se on ihana, kun se on niin sopivan kokoinen pieneen asuntoon 🙂 Sopii todella hyvin. Olen erittäin tyytyväinen omaan työhöni sisustuksen saralla. Erittäin.

Lipasto 50-luvulta, peili = 50 euroa + muut kulut = total 62 euroa. Not bad! 

Suhteet Sisustus Oma elämä