Paluulento lastattu inspiraatiolla, bilareilla ja Singaporemummolla
Tämän viikon kohokohta oli parin päivän työmatka ja koulutus Tukholmassa. Tuliaisiksi toin yhden paidan, limusiini-bilareita, purkin nuuskaa ja intoa mielenkiintoisesta koulutuksesta, joka inspiroi ja antoi uusia näkökulmia omaan työhön. Ikinä ei voi kyllä ylikorostaa oppien ja omien tietojen päivittämistä sekä kokemusten ja näkemysten jakamista. Viestintä ja markkinointi muuttuvat nopeasti ja uusia trendejä saa seurata jatkuvasti. Omasta alasta puhuminen ja sen tutkiminen inspiroi joka kerta – varsinkin kun siihen pääsee syventymään kunnolla, ajan kanssa.
Vastalla kentällä, luonnollisesti, kuningaspari.
Pitihän sitä syödäkin. Työkavereiden kanssa käytiin nauttimassa lounasta älyttömän suositussa sushipaikassa, Eastissa. Pöytä oli varattu, ja paikka todella oli niin täynnä, että ilman pöytävarausta ei tilaa olisi löytynyt.
Reissua sävytti kaunis wannabe-talvisää eli lunta satoi niin, että maata peitti kiva keväinen loska. Kengät kiittivät. Mutta samapa tuo. Kevät kuivaa, vai miten se meni. Saman ajaa patteri.
Absurdia oli, että loskan lotistessa Hötorgetilla myytiin mansikoita (ehkä espanjalaisia) 20 SEK rasia (n. litra), joka on noin 2,3 euroa. Jos kuulin oikein, torstai-iltana niitä kaupiteltiin kaksi yhden hinnalla… Koska näet Suomessa mansikoita kahdella eurolla? Et enää koskaan, sillä viime kerta oli 90-luvulla! Et edes elokuussa suurimman sesongin jälkeen, ja tämän tiedon luet entisen mansikanmyyjän blogista, joten parasta uskoa.
Mansikat saivat jäädä, mutta suklaakakkua täytyi saada. Åhlensin kahvila oli lähellä ja näytti kivalta.
Paluumatka sujuikin taas niin kuin voi olettaa, kun yhtäkkiä taas sataa lunta.Saavuin ihan turhan ajoissa kentälle, jossa ei ollut ketään, ja selvästi vietin laatuaikaa itseni kanssa. Heitin smoothie-pullonkin korkin vessan lavuaariin kun täytin pulloa vedellä ja tulin ulos sitten nestettä sisältävän lasipullon kanssa varovasti, pitäen sitä pystyasennossa. Juuri silloin siinä oli kyllä pari muutakin ihmistä. Ehkä se olin vain minä, mutta tilanne oli hämmentävä…
Kone oli myöhässä aikataulusta, ja lastausvaiheessa pääsin kokemaan elämäni hitaimman koneeseen siirtymisen. Monestiko penkkiin istuminen kestää niin kauan, että kone menettää lähtölupansa? Noh, varmaan harvemmin. Odoteltiin sitten noin 30 min uutta lupaa. Koneessa vierustoverina oli herttainen ruotsalainen mummo, jonka kanssa sain testailla hieman ruosteista ruotsiani. Mummo vaikutti kovin hermostuneelta. Vastoin odotuksiani, syynä ei ollut lentopelko, vaan tällä 75-80-vuotiaalla naisella oli vaihto Helsingissä Singaporen koneeseen, johon ehtiminen oli kiikun kaakun. Mummo olikin maailmanmatkaaja! Singaporen lennon portti sijaitsi saapumisportista n. 20 minuutin kävelymatkan päässä. Loppujen lopuksi saavuimme Helsinkiin 23:20 ja Hongkongiin vaihtavat saivat todella juosta yli 20 minuutin matkan portille koneeseen, joka oli lähtevä 23:40. Singaporemummo mukanaan painava lentolaukku eivät kiihdytelleet, mutta riensivät oikeaan suuntaan. Toivottavasti ehtivät.