Pitääkö työn olla merkityksellistä
Miksi käytämme yhden kolmasosan elämästämme töissä? Koska saamme siitä rahaa, tietenkin, höpsö. Mutta onko töissä puurtamiseen jotain muitakin syitä, tai voiko se kenties täyttää tarpeita?
Jokainen löytää varmasti itse merkityksen työstään jos löytää. Se voi lähteä jopa siitä, että työ pitää aktiivisena ja rytmittää elämää. Se on minusta ihan ok ja täysin totta.
Toinen voi ajatella, että on saanut harrastuksestaan työn ja kokee iloa siitä joka päivä.
Kolmas ui päivät ihanassa flow-tilassa ja rastittaa to do -listasta huumassaan tehtyjä tehtäviä pois.
Neljäs miettii, että voi perkele, koska on loma. (Tässä vaiheessa suosittelen miettimään, onko työtehtävissä vikaa vai kenties työpaikassa: mikä tuo arkeen iloa?)
Omalla kohdallani työ ennen kaikkea rytmittää elämää. Se on selvä. Se myös tyydyttää tarvettani kirjoitella kaiken maailman sisältöjä. Lisäksi olen vuoden sisällä vaihtanut työpaikkaa ja uusi paikka on minulle juuri nyt todella hyvä. Arvot kohtaavat, ihmiset ovat kannustavia ja ystävällisiä ja seison paikan takana täysin.
Tiedän, että työn merkityksellisyys ja koko aihe voi olla vaikea.
Varsinkin, jos itse kokee olevansa ikävässä tilanteessa ja väärässä työpaikassa. Kaikille uuden työn saaminen ei ole helppoa. Turha sitä on kieltää. Ja vaikka olisikin työnantajan kannalta täydellisen ikäinen, vaikka kuinka lapseton ja ehkäpä vielä mies, uuden työpaikankaan etsiminen ei siltikään ole aina helppoa – tai loppukädessä sen allekirjoitetun työsopimuksen saaminen.
Onpahan myös valtakunnan lehdessä palauteltu ihmisiä maanpinnalle: ei työn pidäkään välttämättä olla hauskaa.
Työelämässä korostetaan nyt liiaksi tekemisen hauskuutta ja hyvää fiilistä, sanoo työyhteisöjä kouluttava Pekka Järvinen. Se on psykologin mielestä petollista.
– Organisaatiopsykologi Pekka Järvinen, HS.fi 25.11.2018
Pidä silmät auki ja nauti matkasta
Haluan kuitenkin itse uuden paikan napanneena tsempata muita: pidä silmät auki ja katso muita mahdollisuuksia. Tee mindmap siitä, mikä työelämässä tuo energiaa ja iloa. Pyri siihen suuntaan. Sama pätee myös työn ulkopuoliseen aikaan: Mieti, mitä haluat tehdä vapaa-ajallasi ja tee siitä päämääräsi. Mikään ei tapahdu hetkessä. Tai välttämättä ollenkaan. Mutta haluan kuitenkin tsempata. Yrittänyttä ei laiteta. Missään asiassa!
Viime kädessä työ on kuitenkin vain työtä. Tärkeämpää on aina oma elämä, perhe ja läheiset. Siksi olen myös pohtinut, että mitä järkeä on ollenkaan edes miettiä näitä työhömpötyksiä. Sitten palaan taas lähtöruutuun: se on iso osa arkea ja lapsettomalle ihmiselle jopa sitä arjen täytettä.
Onneksi myös sen kaksi kolmasosaa elämästämme vietämme kotona tai missä lie, tehden mitä lystäämme (allokoidaanpa osa nukkumisellekin, toki…).
Muutosta etsiessä keskity työntekoon työntekona ja sen jälkeen omaan elämään ja omiin harrastuksiin. Tai niihin työkavereihin, joista todella pidät. Kaikille työn ei todellakaan tarvi tuoda mitään erityisiä fiiliksiä. Ehkäpä se on jopa terveempää – kuka tietää. Mielipiteitä on yhtä monia kuin meitä!
Miten sinä suhtaudut työhön?
Innostavaa kevättä – olipa agendalla töitä, perhettä, harrastuksia tai ei yhtikäs mitään ihmeellistä!