Tällä kertaa olit niin mystinen

Suomenlinnassa tuulee ja kovaa. Älä vaan ota sitä hanskaa pois, että saisit paremman kuvan Kustaanmiekalta, koska et saa, koska sä et tee mitään kädellä, jossa ei oo sormia tai jotka on kuoliossa!

Kävin leikkimässä turistia ystäväni kanssa viikko sitten Suomenlinnassa. Lupaan, että siellä tuulee edelleen, joten tämä postaus on vielä ihan ajankohtainen.

Suomenlinna on todella kaunis paikka. Oli pakko myös nähdä, oliko se sitä alkukeväästä. Kyllä, se on. Ystävä vaan henkäili (aina kun tuulelta jotain kuulin), että oivoi, miten ihanaa täällä olisi asua. Niinpä, ne onnekkaat 800 vakituista asukasta. Jotka luultavasti kestävät tuulta erityisen hyvin. Tai sitten osaavat pysyä sisällä oikeaan aikaan (hyvin mahdollista, näimme vain kourallisen ihmisiä).

Oli jännä huomata, että vaikka Helsingissä lumi oli jo kokonaan sulanut, Suomenlinnasta löytyi vielä muutama röykkiö. Alkukeväinen ilta, järjettömän kovaääninen, huutava tuuli, kolea sää sekä jännittävä lumihavainto tekivät Suomenlinnassa käynnistä jotenkin mystisen. Ihan kuin olisi ollut jossain autiolla saarella, kun ihmisetkään eivät olleet ulkona liikkeellä.

Sen lisäksi, että Suomenlinna on Helsingin kaupunginosa ja kaunis retkikohde, se on myös Unescon maailmanperintökohde jo pyöreät toistakymmentä vuotta. Suomenlinnan rakentaminen aloitettiin 1700-luvun puolessa välissä Ruotsin vallan alla. Yhteensä se on ehtinyt kuulua jo kolmelle eri valtiolle. Suomenlinnasta löytyy paljon sotahistoriaa, kuten vierussaarilta Valli- ja Kuninkaansaarestakin. Niihin palaan myöhemmin.

Sellaista tänään. Rakastan historiallisia kohteita, joissa mielikuvituksen voi päästää laukkaamaan ja pohtia, että mitäköhän tuossakin ruutikellarissa on keskusteltu, tai mitä siellä on mietitty. Paljon on Suomenlinnakin kokenut.

M