Väri luo tunnelman

24898943_10155422469758495_1304487018_n.jpg

Kun olin nuori, äitini aina kysyi minulta apua värien kanssa. Olin kuulemma väreissä hyvä – sinänsä ihan paikkaansa pitävää, sillä olen aina ollut taiteissa suht lahjakas. Olen pienestä pitäen harrastanut kuvataiteita ja valmistyunut kuvataidelukiosta. Haaveena on ollut myös kuvisopeksi ryhtyminen. Kun ovet TAIKiin eivät auenneetkaan ihan simsalabim abivuoden jälkeen, toisin kuin Jyväskylän yliopistoon, suunta vaihtui.

Värit eivät opintojen aikana olleet elämässäni periaatteessa mitenkään muuten mukana kuin meikeissä ja vaateostoissa. Huonekaluja tai muita en ostellut, koska opiskelijabudjettia ja sisustusta päätin säästää  myöhempään. En nähnyt järkeä ostaa mitään tai sisustaa erityisemmin. Mielessä siinsi yksiön sijaan jo tulevaisuus työelämässä ja aikuisen minun koti.

Niin jossain vaiheessa oma uskoni värisilmään haaleni – värejä on niin paljon, ja niin monet värit sopivat yhteen. Äitini ei enää saanut minulta yksioikoisia vastauksia. Tilanne täydellisien värikombojen kanssa oli, kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta. Mikään muu kuin täydellinen ei kelvannut. Keskeneräinen tai sinne päin ei sopinut. Värien valinnasta tuli vaikeaa. Kaikki kiteytyi siihen, kun ensimmäisen omistusasunnon seinästä piti maalata keltainen. Keltaisia oli miljoona, ja mies värisokea! Olin yksin valinnan kanssa.

Sitten aloin vaan sisustamaan ja tekemään päätöksiä. Kaverit ovat kutsuneet kotiamme muutamaan otteeseen ”boheemiksi”. Se on ehkäpä juuri sitä. Paloja, jotka olemme valinneet ja joista pidämme. Juuri oikean väristä puuta, joko tammea tai punertavaa tiikkiä. Vanhaa vaaleanpunaista ja vastapariksi vihreää. Kotona on tosi tunnelmallista.

Iloa värit tuovat todella paljon. Yksi asia, missä ne ilmenevät vahvasti minulla ovat huulipunat ja laukut – niitä kotoa löytyykin molempia arsenaali. Postauksen kuva kiteyttääkin yhden hetken, joka oli mielestäni niin kaunis. Ja siinä pääosaa näytteli ehdottomasti pinkki, Nitro-merkkinen, kreikkalainen nahkalaukku.

Taas oli seinien värien valinta edessä. Tilanne äityi jo entistä vaikeammaksi. Listalla oli vanhaa vihreää, 50 shades of grey, yksi beige joka ärsyttää jo ehkä alkuunsa, ikuinen himo vaaleanpunaiseen ja mielikuva kirkkaansinisestä vessan ovesta. Tunteja netissä surffailuun käytetty noin 15 (alimitoitettu, koska noloa).

Loppupeleissä pääsin ratkaisuun: valitsin kylmiä greigejä ja valkoista. Asunnon seinillä ne eivät kuitenkaan esiintyneet edukseen. Niinpä heitin noppaa lämpimillä sävyillä, ja uudet värit olivat Tikkurilan Valkoinen, Merino ja Mulperi.

Ja hyvältä näyttää! Hillitty kokonaisuus voitti tällä erää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *