Viikon kolmas päivä oli lauantai

Maanantai, tiistai, lauantai. Niin siinä sitten kävi. Keskiviikko, torstai ja perjantai katosivat taivaan tuuliin, ikkunan taa, kun blogin päähenkilö virui sängyn pohjalla jäätävän flunssan armoilla vällyjen alla, satunnaisesti nauttien kulinaarisia makunautintoja pohjoisen keittiön keittomaailmasta, à la Saarioinen.

Oli siis paljon kiinni otettavaa tälle viikolle. 

Tänään oli ensimmäinen päivä myös pitkään aikaan, kun olisin saanut herätä vaikka kuinka myöhään, eikä tarvitsisi tehdä heti aamuvarhain vähän töitä. Julistin eilen illalla vielä toipilaana poikaystävälle, että

”Huomenna nukun niiiin pitkään, ihan juhlien! Mua ei saa herättää. Älä laita herätyskelloa, jos et aio herätä siihen oikeasti. Huomenna mä nukun, nukun ja nukun…!”

Ihan kuin en olisi saanut nukkua jo kipeänä tarpeeksi. 

Sitten aamuyöstä vierestäni yllättikin kuorsauksen sm-kisat. Kello 5:30. Ja kello 7:30. Sitten ärsyynnyin enkä saanut enää kunnolla unta hetkeen. Onneksi pian onnisti, ja nukuin puoli yhteentoista. 

Mikään aamuhan ei ala ilman hyvää aamiaista. Meillä on töissä maailman ihanin toimistoemäntä nimeltä Anne. Hän tekee aina puuroa kaikille aamuisin. Sama perinne jatkuu kotona viikonloppuna. Puuro ei ole vaan yhtä hyvää, mutta se usein inspiroi suuren luokan luovaan toimintaan. 

Olo oli edelleen toipilas, mutta koska viimeinen ulkopuolinen ihminen jonka olin nähnyt oli vuokraemäntäni tiistai-iltapäivänä kello yksi, oli pakko päästä ulos. Kävelin Esplanadille, ja missasin juuri Pride-kulkueen. Harmi. Vahingossa siis kävelin Cos:iin. Toipilaana ostokset sujuivat… Ale-rekistä mukaan lähti ihana merinovillainen, silkkikauluksinen neule, josta olin haaveillut jo pitkään. Cosin jälkeen eksyin vielä vahingossa H&M:lle ostamaan super stretchit, super hyvän hintaiset farkut, ja tällä vouhotuksella sain toki oloni taas heikoksi. 

Kassit heitin kodin lattialle, ja syöksyin sängylle torkkumaan. Mietin, että tämä oli nyt tässä kun jalkoja heikottaa. Myöhemmin mietin, että heikotus olikin vain lihaskipua lyhyestä kävelystä, ja että jos vielä kauan rötkötän sängyllä, ainoa mitä tarvitsen on oikeastaan vaseliini makuuhaavojeni rasvailuun. 

Herätys tuli tunnin päästä, ja ymmärsin että toipumista ei voi estää. Olo oli taas hyvä! Vedin uudet kuteet päälle ja lähdimme ulos auringosta nauttimaan. Taka-ajatuksena tietenkin Neronen pizzat…

Makuaisti toimi! Jes!

… Ja ex tempore -skumppa Latvan terassilla. Tokaisimpa vielä, että

”Ai hitsi on ihanaa kun on tulossa koti-ilta.”

Hmm. Hämmentävää puhetta ihmiseltä, joka on viettänyt kotonaan juuri noin 96 tuntia putkeen. 

Sitten olikin jo aika siirtyä viikon suosituimpaan paikkaan takaisin, sänkyyn, sekä avata Netflixistä tämän hetken viihdyttävin sarja, Orange is the new black.

Makuuhaavat – teihin palaan myöhemmin. S-marketissa on vaseliinia ja S-market on huomenna auki. 

M