Yösoudulla

Valoisa kesäyö hämärtyy. Linnut laulavat, ahkerammin kuin aiemmin päivällä. Vain niiden pirteän laulun kuulee tyynessä yössä. Ei tuule, järvi on peilityyni. Taivaalla näkyy muutama hattara, ja monta eri väriä. 

Työnnän veneen vesille. Varo, ettet horjahda! Pohja ritisee rantaa vasten, ja liu’umme jo veden päällä. Airon sarana narisee. Ei pitkään; Vesi vanhin voitehista.

Lokit ovat hereillä, ja joku hyppää kaukana veteen uimaan. Kuuluu ilon äänet. Nuoren sekä vanhemman polven.

Ollaan ihan hiljaa. Ihaillaan.

Soudetaan, kierretään veneellä vehreän saaren ympäri. Vain yhdellä mökillä on enää valot.

Pysähdymme. Irrotat kädet airoista, käännyt valoon päin. Vene lipuu itsestään, ihan hiljaa, kuin ymmärtäisi kauniin tilanteen.

Taivas esittää parastaan. Näky on ihmeellinen.  Ja niin olet sinäkin.

Ensi vuonna taas uudestaan, kun on yhtä valoisaa. 

Kesä <3