Ystävä Itävallasta

Tänään on sunnuntai, mutta ei kyllä haittaa mennä töihin huomenna ollenkaan (itseasiassa muutin jo mieltäni oikolukiessa tätä, mutta pidetään blogi positiivisena)! Tämä viikonloppu oli pitkä ja todella kiva, sillä se alkoi torstaina. Ja sitä tähditti itävaltalaisen ystäväni Marian visiitti!

Torstai-aamuna kaikki alkoi ihan toisin. Kaktuksella kurkussa. Käsillä oli kaikki merkit epäonnistua mahtavan viikonlopun suhteen. Lähdin töihin aivan harmissani. Päätin lampsia lounaan jälkeen suoraan kotiin ja jatkaa hommia sieltä. Tietenkin apteekin kautta.

(Onneksi sain toiselta kollegaltani empatian lisäksi suosituksen ostaa ColdZyme-suusuihketta, joka lyhentää flunssan kestoa. Hauskaa on se, että apteekissa shoppailu on aika mielenkiintoinen juttu: Markkinoijat yrittävät työkseen tehdä ihmisille tarpeita ostaa ja haluta erilaisia asioita. Kun taas ihminen saapuu apteekkiin, hänellä on aina jo valmis tarve, ja hän ostaa vaikka mitä. Ainakin minä! Taas kerran, kun toivoin ihmeparantumista. Mukaan tarttui ColdZymen lisäksi C-vitamiini/sinkki-tabletteja, kurkkukipuun tabletteja sekä ibuprofeiinia.)

Haimme Marian lentokentältä illalla, ja olo oli tukkoinen kuin mikä. Jäi suunnittelemani mustikkapiirakankin leivonta väliin. Sen olisin halunnut tehdä, ja ilahduttaa iltateen kanssa. Käytin leivonta-ajan kuitenkin nukkumiseen. Näillä skillseillä se saattoi olla jopa karhunpalvelus potentiaalisille syöjille. 

Perjantai-aamuna heräilimme rauhassa ja söimme aamiaista. Aurinko paistoi upeasti taivaalla! Flunssa harmitti, mutta rohkeasti vedin apteekin rohteet naamariin, nenäkannun hetkeksi sieraimeen, ja ei muuta kun kohti raitista, -9 ulkoilmaa! 

Suuntasimme ensin Senaatintorille ihailemaan Tuomiokirkkoa, josta kävelimme Kauppatorille katselemaan markkinoiden tarjontaa. Nopeasti Vanhan kauppahallin läpi (josta löytyi ihanaa limppua meille maisteltavaksi) ja ratikalla Eiraa kohti. Pyörähdimme Eirassa, esittelin kuuluisan aavetalon ja kävelimme yhteen lempipaikkaani Helsingissä: Eiran merenrannalle.

Otimme suunnan Cafe Succesiin korkeavuorenkadulle, jossa on NIIN hyvät korvapuustit. Jo korvapuusti ja pulla on hyvä syy matkustaa Suomeen. Ja sen Mariakin vanhana Suomen vaihto-oppilaana tietää :)

Lämmittelyn jälkeen kävelimme Fredrikinkatua, josta Maria tykkäsi kovasti – niin minäkin. Yksi lempparikaduistani. Kadun putiikit ovat ihania. Löytyipä Hagelstamin antikvariaatista Marian poikakaverillekin klassikkokirja englanniksi: Gulliverin retket. 

Päivän riennot päättyivät minnekäs muualle kuin Alkoon, josta haimme punaviiniä illan lämmikkeeksi. Sitten mars kotiin, tee tulille, suklaat ja villaviltit esille ja Modern Family pyörimään Netflixistä. Olo oli väsynyt ja tyytyväinen kivan kiertelyn jälkeen. Teimme illalla ruokaa, joimme viiniä ja katsoimme porukalla leffan. Ja minä tietenkin nenäkannutin joka välissä. 

Lauantai-aamuna olo oli ihme kyllä jo parempi. Kauppahallista löytämämme limppu oli niin herkullista aamulla voin ja hillon kanssa (saksalaiseen ja itävaltalaiseen tyyliin – Suomessahan kaikki haluavat leivän päälle suolaista). Oli aika lähteä Porvooseen. Maria ei voisi lähteä Suomesta näkemättä niin ihanaa vanhaa kaupunkia! 

Porvoo oli kuin kaunis winter wonderland, ja upeat puiset, vanhat rakennukset ja koko tunnelma tekivät taas vaikutuksen. Piipahdimme putiikista toiseen, ja hengitimme talvista tunnelmaa. Porvoon viihtyisin kahvila on mielestäni Helmi. Siellä joimme glögiä ja nautimme suolasta piirakkaa ja kahvia.

Päätimme palata kotiin hetkeksi lepäämään, ja lähteä tekemään shoppailukierrosta Helsinkiin. Löysimme pari kivaa mekkoa Ginasta ja Vero Modasta ;) Shoppailulle toimi aikarajana yhteinen illallinen Alfonsissa A:n ja parin muun kaverimme kanssa. Herkullisen rieslingin ja Alichino-pizzan jälkeen siirryimme kaveripariskunnalle (jonka naisosapuoli, hyvä ystäväni, on juuri matkailemassa Ausseissa ja Balilla! :D) yhdille ja lopulta – töttörörööö – Salakapakkaan Katariinankadulle! Salakapakka on niin huisi paikka. Harmiksi ovella oli jonoa, joten en voinut uhoilustani huolimatta laittaa Mariaa etsimään oikeaa ovea – tehtävä oli liian helppo. Paikka on mielestäni ehkä Helsingin viihtyisin baari. Tarpeeksi pieni ja rauhallinen. Ja sen tunnelma saa sydämen sykkimään iloa. Samoin yksityiskohdat :) Kuten makoisat drinkitkin, joita meille maistui muutamat. 

(Yksityiskohdista: Kuten esimerkiksi karttapallo – ihailimme sitä ja mietimme, että hitsi miten kiva sisustuselementti. Innostuin, ja näin sen jo sieluni silmin vanhan liinavaatekaapin päällä möllöttämässä. Hauskaksi tämän tekee se, että tänä aamuna äitini laittoi Whatsappissa kuvan, että tsekkaaapa, löysin tällaisen karttapallon kirpparilta juuri: haluatko? Huh mitä ajatusten lukua! :D)

Illan päätteeksi kävelimme kotiin Kallioon. Helsingin tuomikirkko loisti valkeana, ja taivas oli melkeinpä punainen. 

Valitettavasti lauantain jälkeen koitti jo sunnuntai. Marian oli aika lentää kotiin. Tunteja meillä riitti vielä Kallion ja Torkkelinmäen alueen kierrokseen, Kotiharjun saunan ja Helsinginkadun ohi kävelemiseen sekä brunssiin Oivassa. Oiva on paras. 

Kyyditsimme Marian kentälle ja toivotimme tervetulleeksi uudelleen toukokuussa – häät odottavat juhlijoitaan. Kaksi halausta ja hyvän matkan toivotus. Iso kiitos viikonlopusta ja kaikista keskusteluista. Nähdään taas pian!

<3