Astangajoogan pauloissa
Ilokseni voin todeta että jooga on palannut elämääni suurin harppauksin <3 Eihän se ikinä kokonaan jäänyt, mutta vähemmälle huomiolle kyllä. Olen joogannut säännöllisen epäsäännöllisesti viime kuukausina hatha flow joogaa, lähinnä ihanan Matilda Mannströmin ja Mia Jokinivan kanssa. Ihan viime viikkoina löysin taas aerial ja hot vinyasa joogan. Lisäksi olin viime viikolla New Yorkissa ja hurahdin siellä täysin katonah yogaan, siitä lisää myöhemmin. 🙂 Jooga on minulle kaikista mieluisin liikunta ja meditointimuoto (okei surffaus ja luontoretkeily tulee hyvinä kakkosina) joten halusin tehdä tietoisen skarppausliikkeen ja viedä harjoitustani syvemmälle. Palasin siis astangajoogan pariin.
Saan paljon kysyksiä eri jooga alalajeihin liittyen, enkä ihmettele, ne muodotavat kieltämättä aikamoisen viidakon. Niille jotka hakevat joogalta ns. korviketta/tukea muulle treenille – vahvuutta, notkeutta, tasapainoa, hengityskapasiteetin parantamista ja oman kropan tuntemuksen kehittämistä – suosittelen kokeilemaan astangajoogaa. Kehittymishaluisen tyypin se koukuttaa nopeasti mukaansa, näin ainakin kävi minulle. Haluan palata matolle usein haastamaan itseäni, ja viedä kehoni uusille alueille.
Astangajoogassa liikutaan hengityksen sanelemana, ei sitä kuunnellen ja mukaillen. Sisäänhengitys, uloshengitys – jokaiselle hengitykselle on oma liikkeensä. Jopa ns pysähtymiset asanaan kuten seisovaan koiraan on tietyn määrän eli viiden hengityskierroksen mittaisia. Astangajooga noudattaa aina samaa liikesarjaa. Toki liikesarjoja voi jättää pois – vain vuosia joogannut voi vetäistä koko sarjan kerralla läpi, puhumattakaan että tekisi jokaisen liikkeen huolella. Mielummin vähemmän ja huolella tehdyt, hengityksen sanelemana tehdyt asanasarjat on parempi kun hutaisten. Voisi ajatella että tämänkaltainen jooga on tylsää, ainkin kun itse pidän luovista hathaflow tunneista. Mutta juuri voidakseni syventää harjoitustani on astanga huikea tapa palata perusasioiden äärelle, ja palauttaa kenet tahansa maan tasalle – astangasarjasta tulee kaikkea muuta kun tylsää, kun tajuaa, että jopa ns. perusliikkeissä on niin paljon löydettävää, jos vain malttaa tehdä ne huolellisesti. Astangajoogassa ei niin sanotusti voi leikata kulmia, tai olla jatkuvasti todella lempeä itselleen – kehitystä ei tapahtu jos aina pysyttelee mukavuusalueella. Uskon että tämä astangassa rakennettu utelias ja pelkäämätön asenne siirtyy sitten maton ulkopuolellekin.
Astanga onkin mielestäni täydellinen tapa aloittaa jooga koska oppii tekemään asanat kunnolla. Astanga on todella haastavaa fyysisesti, joten ei ole myöskään huolta ettei saisi hikeä pintaan. Itse käyn Rööperin aamujoogassa, jossa jokainen tekee omaan tahtiinsa astangasarjaa. Masteropettaja Magnus avustaa sekä asanoissa että auttaa jokaista löytämään sopivan määrän sarjoja päivän harjoitukseen, suhteessa omaan tasoon ja jaksamiseen. Kun tekee joka kerta saman sarjan, voi sekä huomata oman kehityksen, että ymmärtää kuinka perustavanlaatuisen tärkeää on tehdä perusliikkeet oikein. Jooga ei ole hienojen liikkeiden taiturointia, vaan sitä että ylipäätään tulee matolleen, tekee astangasarjan, ja oppii joka kerta jotain uutta omasta kapasiteetistään. Rööperin aamujoogassa rakastan sitä, että Magnus on perillä minun harjoituksestani ja vankalla ammattitaidollaan osaa viedä minut oman harjoitukseni äärirajoille sekä tunnistaa asioita joita olen tehnyt vuosikaudet ei niin hyvin linjatusti.
Change your physiology, and the psychology changes.
Ajatus jonka opin New Yorkissa opettajaltani Abbie Galviniltä, joka on mielestäni ihana, viisas teoria ja pätee myös astangajoogaan. Joogasta voi helposti tulla liian lepsua, jos antaa niin käydä. On upeaa löytää harjoitus jossa tietoisesti viedään keho uusien liikeratojen ja asentojen äärelle, ja toistamisen kautta niistä tulee uusia, oletustapoja toimia. Mieli muuttuu samassa suhteessa.
