Kun mieli on vähän kaikkialla

 

Kun on ollut vuoden ulkomailla, opiskellut uutta, valmistunut kouluista, saattaa olla vaikea löytää oma paikkansa kotiin palattuaan. Itselläni on vähän tämä tilanne nyt. Paljon on mahdollisuuksia josta olen tosi kiitollinen, ongelma on se valitseminen. Kärsivällisyys ja kyky sietää epätietoisuutta – luulin omaavani nämä ominaisuudet, mutta välillä huomaan kuinka toivoisin että kuvioni olisivat hieman selkeämmät. Mihin haluan käyttää aikani ja kanavoida energiani? Mitkä ovat prioriteettini? Tiedän että vain itse voin löytää vastauksen. Seurauksena tästä (yli)pohdinnasta minulla on viime viikkoina ollut sellanen all over the place – fiilis. Ujutan itseni moneen eri projektiin joka kiinnostaa, mutta en uskalla heittää itseäni likoon täysin, koska en ole varma onko se täysin minun juttu. Tiedän, minusta on tullut nirso. 

 

 

Koska en ole vielä sitonut aikaani mihinkään pysyvään, on velvollisuuksia tällä hetkellä vain sen verran kun mihin milloinkin lupaudun. Aikaa on, mutta myös sisällä oleva ääni kyselee että mitä saan aikaiseksi? Olen toimelias luonne, en osaa vain olla. Vaikka tässä tilanteessa juuri sitä ehkä tarvitsisin. Luulen että tämä on syy miksi rakastan joogaa niin paljon – se on opettanut minulle läsnäolon ja keskittymisen taitoa. Jälleen totean että itsensä löytämisen lisäksi välillä matkustelun myötä saattaa tuntea olevansa entistä enemmän hukassa. 😀 Olen todella kiitollinen kaikista ihmisistä joita minulla on täällä ja muualla, sekä kaikista niistä kiinnostavista projekteista joihin täällä on mahdollista tarttua. 

 

 

Viimeisen seitsemän vuoden aikana minunkaltainen utelias ja liikkuva luonne on tehnyt yhden jos toisenlaista työtä. Jokainen on opettanut jotain, sekä niitä asioita joita tekemässäni työssä arvostan ja koen merkitykselliseksi, sekä mitä en työltäni halua. Tuo merkityksellisyys on asian ydin, kuten varmasti meille kaikille. Viime viikolla pussitimme käsin Helsinki Wildfoodsin tuotteita, jotta tärkeän jälleenmyyjän suuri tilaus saatiin lähtemään ajallaan. Homma oli niin sanottua liukuhihnatyötä. En luonnollisesti suunnittelut tekeväni tämänlaista työtä kouluttautuessani kauppatieteiden maisteriksi. Mutta koska koin työn merkitykselliseksi – kannoin korteni kekoon siskoni luoman, kaikin puolin upeaa suomalaisen brändin eteen. Nyt tuotteet löytävät paikkansa kaupan hyllyiltä ympäri Suomea, sitten kuluttajien kotoa, ja lopulta vaikuttavat heidän henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa. Hyvillä mielin siis pussiteltiin Annikan kanssa viime viikolla, vaikka olisin voinut olla jossain muualla tienaamassa parempia rahoja. Rahasta puheen ollen, haluan uskoa että kun tekee työtä hyvän asian puolesta jonka tietää tuovan hyvinvointia muillekkin, raha seuraa perästä. Oma tavoitteeni on löytää tasapaino – tila jossa ajallinen ja taloudellinen vapaus kohtaa. Haluan että nautin arjesta, jokaisesta päivästä. Haluan että maanantai on jatkossakin lempipäiväni. 

 

 

Onko kenelläkään vinkkejä miten löytää mielenrauhan kaiken epätietoisuuden keskellä? Tiedän että joogaopettajana minun pitäisi tietää vastaus, mutta jotenkin tuntuu että olen parempi auttamaan muita näissä asioissa, kuin itseäni. ;)

 

xxx