Joogaohjaajaksi Intiassa || osa 3

Tämä on jatkoa kertomukselleni Intiassa suorittamastani joogaohjaajakoulutuksestani, kerron tällä kertaa fiiliksistä viikkojen edetessä. Ensimmäiset osat ovat täällä ja täällä. 

 

Ensimmäiset päivät elimme kirjaimellisesti päivä kerrallaan niin sanotusti selviytymistaktiikalla, uuteen rytmiin tutustuessa. Oppitunnit sisälsivät paljon täysin uudenlaisia opetuksia ja asanatunnit olivat todella fyysisiä. Onneksi olin itse joogannut melko paljon koko alkuvuoden. Kuumuus oli meille kaikille ns. next level vaikka itse olinkin juuri viettänyt Etelä-Afrikan kesän ja muut oppilaat olivat mm. Kaliforniasta, Kolumbiasta ja Etelä-Afrikasta. Aamukuudelta oli ihana tuulenvire ja auringonnousu, mutta keski- ja iltapäivä oli paahtavan kuumaa aikaa. 

 

Ensimmäisellä viikolla kuuntelimme kiinnostuneina uusia oppeja filosofian, anatomian, fysiologian ja ayurvedan tunneilla. Teimme myös kehon puhdistusta kuten suolaveden juontia suolen tyhjentämiseksi. Sunnuntaiaamuna suuntasimme Himalajan vuorille katsomaan auringonnousua. Toisella viikolla olimme jo tottuneet rytmiin ja fyysisyyteen, olimme energisiä ja intoa täynnä. Yli 40 asteen lämpötilat tosin pakottivat lepäämään vapaa-ajalla. Muuten olisin varmasti tehnyt omatoimista harjoitusta enemmänkin (jälkeenpäin ajateltuna hyvä että kuumuus esti sen). 

 

Kolmannella viikolla aloin ikävöimään omaa elämääni, kaupunkielämää, vapautta ja virikkeitä. Kun hengailet samalla 15 hengen porukalla viikosta toiseen, ja päivät toistavat itseään, iskee helposti tylsistyvälle tyypille levoton olo. Kanavoin kaiken energiani joogaan: päivittäin haastoin itseäni matolla, menin mukavuusalueeni rajoille ja yli. Kehitykseni oli silminnähtävää ja käsinkosketeltavaa. Joka päivä kokeilin jotain uutta, usein onnistuneesti. Innostuin ja käytin myös vapaa-ajan harjoitteluun. Pääsin yhtäkkiä vaivattomasti käsillä ja päälläseisontoihin. Opettajani haastoivat minua uusiin Wheel-variaatioihin. Tunsin että kaikki on mahdollista ja koin todellista joogan tuomaa euforiaa. Avasin selkääni ja rintaani täysin uudella tavalla, ja keskityin vahvistamaan olkapäitäni ja kyynärvarsia. 

 

 

 

Viikkoon 4 mennessä tunsin olevani fyysisesti uupunut. En ollut ottanut yhtään vapaapäivää asanaharjoituksista, toisin kuin muut. Opin, että minussa lymyilee pieni perfektionisti / suorittaja, jota en ollut aiemmin tunnistanut. En yleisesti ota asioita turhan vakavasti enkä ota harteilleni liikaa velvollisuuksia. Mutta kun asetan tavoitteen joka todella motivoi minua, teen paljon töitä sen saavuttamiseksi. Inspiroituneena kehityksestäni asetin hieman liian kovat tavoitteet itselleni joogan suhteen. Neljännellä viikolla kehoni alkoi antamaan aina vain selkeämpiä merkkejä ylisuorittamisesta, pääosin oikea kyynärvarteni. Päivään 26 mennessä jouduin myöntämään itselleni että oikea käsivarsi huusi lepoa.

 

Tästä kokemuksesta viisastuneena opin että kehon merkkejä on kuunneltava ja kunnioitettava. Keho on viisas, ja tärkein työvälineemme elämässä. Viimeiset 3 päivää Intiassa otin siis rauhallisesti, skippasin haastavimmat asanat ja punnerrukset. Keskityin asanoihin, jotka eivät vaatineet olkapäitä. Opin myös että 30 päivässä voi kehittyä paljon, mutta joogassa se on todella lyhyt aika. Minulla on koko loppuelämäni aikaa viedä harjoitukseni syvemmälle. 

 

 

 

 

Tämä oli todella pintaraapaisu Intiassa viettämääni kuukauteen. Jos aihe kiinnostaa niin kysykää ihmeessä! 

 

xxx

 

P.S. Housuni ovat Yogini&Co verkkokaupasta. Olen aivan rakastunut kyseisiin Onzie housuihin, ja tietenkin Grounded Factoryn mattooni. Alekoodilla UrbanZen voitte hyödyntää tutustumistarjouksen, suosittelen. Minulla on ainoastaan positiviisia kokemuksia kyseisestä verkkokaupasta ja sen takana olevasta pariskunnasta. <3