Elämän virta // potentiaali

 

Viime päivinä olen…

 

Piipahtanut Magnesia festareilla töissä ja kerennyt joogaankin. Pääsin vihdoin paljon hehkutetun Shantijoogan Kyllin joogatunnille. Ymmärrän hyvin miksi häntä kehutaan. Kylli on todella ainutlaatuinen ja inspiroiva persoona, niin vapautunut ja karismaattinen nainen, joka omalla esimerkillään auttaa ihmisiä vapautumaan estoistaan sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Hänen tietämys kehon ja mielen välisestä yhteydestä sekä yksittäisten liikkeiden vaikutuksesta esimerkiksi sisäelimiin on vaikuttava. On ihanaa kun opettaja kertoo kuinka jokin liike hellii tiettyä sisäelintä, tai miten lattia hieroo alaselän jumeja auki, joka taas vaikuttaa niin moneen asiaan mielenkin tasolla. 

 

Illallistanut Marsalkka Mannerheimin vakiopaikalla (nykyään hänen muotokuvansa on paikan yläpuolella muistuttamassa hengestään) Helsingin kattojen yllä ja hahmotellut tulevaisuuden suuntia. Tällä paikalla on kuulemma päätetty suuria asioita satoja vuosia, joten ystäväni koki asianmukaiseksi kuulla suunnitelmistani juuri tässä spotissa. Luulin meidän menevän iltateelle, mutta käyhän se näinkin, en valittanut. ;)

 

Kertonut miespuoliselle illallisseuralleni mitä chakrat ovat ja selittänyt jokaisen yksityiskohtaisesti, ja vieläpä onnistuneesti pitänyt yllä mielenkiintoa. En mielestäni tietoisesti johdattele keskusteluja, mutta ilokseni huomasin, että tämä oli jo kolmas miespuolinen henkilö lyhyen ajan sisään, jonka kanssa päädyin keskustelemaan itämaisesta viisaudesta. 

 

Myös vihdoin illallistanut Baskerissa & Bassossa. Veimme ystäväni valmistujaislahjaksi tänne. Annan usein lahjaksi kokemuksia tavaroiden sijaan, ja jälleen kerran olin iloinen valinnasta – laatuaika on niin paljon arvokkaampaa, aikana jolloin olemme kaikki (muka) niin kiireisiä. Mikä ihana tunnelma, ruoka ja palvelu. 10/10.

 

 

 

Onko kellään muulla fiilis että aika juoksee nopeammin kuin keskimäärin? Elokuu on ihanaa aikaa, mutta tuntuu että on hullu kiire, eikä kerkeä pysähtyä hengähtämään niin usein kuin haluaisi. Elämä on tasapainoilua, ja itselleni elokuu on ehkä haastavin siinä suhteessa. Olen kiitollinen kaikesta mitä elämässä tapahtuu, mutta samaanaikaan syyskuu tulee juuri oikeaan aikaan. :) Elämässäni on monia muuttuvia tekijöitä tällä hetkellä. Suunnittelen työkuvioitani, sinkoilen sosiaalisista menoista toiseen kun niihin kerran on mahdollisuus. Lisäksi minulle avautui extempore tilaisuus muuttaa takaisin lempinaapurustooni Helsingissä. Tilaisuuden tullen oli iskettävä kiinni. Se tarkoittaa entistä enemmän asioiden hoitamista ja epävarmuutta elokuulle, mutta minua rauhoittaa tieto, että kaikki muutokset kuljettaa minua haluamaani suuntaan. 

 

Epävarmuuden sietäminen ei ole helppoa. Huomaan sen tällä hetkellä omassa käytöksessäni vahvemmin kuin aikoina jolloin kaikki soljuu ilman sen kummempia muutoksia. Mitä enemmän projekteja ja kysymysmerkkejä haalin, sitä enemmän pyrin kontrolloimaan jotain asiaa johon pystyn vaikuttamaan. Omalla kohdallani tämä on valitettavasti ruoka.

 

Söin lapsena söin hulluja määriä karkkia päivittäin koulun jälkeen. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että siitä muodostui tapa johon jäin ikään kuin koukkuun – käytin sitä tunteiden tukahduttamikseksi, oli se sitten yksinäisyyttä, tylsyyttä, kotiläksyjen välttelyn korvike tai mitä ikinä. Karkinsyönnistä olen luopunut, mutta huomaan, että edelleen saatan väärinkäyttää ruokaa vältelläkseni joitakin tunteita tai askareita, tai jopa blokkiakseni luovaa tilaa. Naurettavaa, eikö olekin, mutta ei niin helppoa katkaista. Huomaan että suhteeni ruokaan on suoraan verrannollinen muuhun elämäntilaanteeseni. Kun asiat ovat järjestyksessä ja tunnen elämäni merkitykselliseksi ja sosiaaliseksi, olen vapautunut ja unohdan ruoan. Olen opiskellut ravintoa sen verran että teen automaattisesti ratkaisuja jotka tukevat hyvinvointiani. 

 

Ainoa oikea ratkaisu on vapauttaa itsensä tälläisistä, luovaa potentiaaliamme häiritsevistä tekijöistä. Mikä tahansa haitallinen käytös on mahdollista katkaista ainoastaan tiedostamalla, hyväksymällä, kiittämällä, ja päästämällä irti. Ymmärtää, että emme halua tuhlata kapasiteettiämme. Kun päästämme irti, annamme virran viedä ja uskomme että asiat ovat juuri nyt niin kuin pitääkin, ja pienin askelin olemme menossa kohti visiotamme, ymmärrämme että emme tarvitse näitä haitallisia tapoja. Meissä on niin paljon potentiaalia, jonka voimme päästää valloilleen, kunhan päästämme irti haitallisista käytöksistä ja ajatuksista. Miksi emme haluaisi antaa tälle potentiaalille mahdollisuutta näyttää mihin siitä on? 

 

 

Uskoakseni kaikilla meillä on jotain josta voimme päästää irti. Nämä haitalliset tavat ovat lähtöisin pelosta, jonka vastakohta on rakkaus. Kun alamme ehdoitta rakastaa itseämme sellaisena kun olemme, voimme päästää irti. Puhutteleeko nämä ajatukset teitä?

 

Ihanaa viikonloppua <3 xx