”If you can’t change your fate, change your attitude”
Mainitsin tunteiden heittelyistä myös negatiiviseen suuntaan. No, eilen tuli sellainen isku kasvoja vasten/reality check että viime viikon murheet unohtui kertaheitolla. 😀 Toki kaikki on suhteellista, mutta tämä tuli aika iskuna vasten kasvoja. Lauantaista asti kuljin ympäriinsä hymy korvilla, sydän pakahtumaisilllaan innostuksesta ja mieli täynnä ideoita. Syitä oli monia ystävistä ja perheestä kesäiseen Helsinkiin, mutta suurin syy oli ehdottomasti kokemani vapauden tunne. Ei enää vanhempien nurkissa pyörimistä, samaa kaavaa toistavia joogapäiviä Intiassa, gradua viimeisteltävänä. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni majoittamisestani, Intian kokemuksestani sekä kauppikselle kaikista sen tuomista mahdollisuuksista, mutta aikansa kutakin. Aika mennä eteenpäin ja laittaa uusia projekteja vireille. Vapaus on lahja josta juuri nyt saan nauttia, kun ovia on suljettu ja vielä pohdin mitä avata seuraavaksi. Tai no, näin kuvittelin.
Eilen aamulla sitten fiilis muuttui, kun avasin sähköpostin. Kauppiksen laitokseni johtaja kertoi etten saakaan viimeistä kurssiani hyväksiluettua. Kävin kevään aikana keissin jossa hain hyväksilukuoikeutta eräälle kurssille, sillä olin käynyt täysin vastaavan mutta paljon laajemman edellisenä vuonna. Kaikki puolsivat asiaa, mutta byrokratian vuoksi asia vietiin aina ”korkeammalle” taholle. Minun tapaukseni käsiteltiin ennakkotapauksena. No, tämä esitys meni läpi kuten uskoinkin, eiköhän ylin valta ole päättänyt kokouksessaan että asia käsitellään näin tästä eteenpäin. Eli ennakkotapauksena asian vireillepanijan ja perusteluiden antajan keissiä ei hyväksytty. Tekisi mieli nostaa suurempi juttu tästä mutta ehkä tyydyn sanomaan että toivottavasti jonain päivänä nämä byrokraattiset instituutiot uskaltavat höllentää hieman otettaan säännösten suhteen, ei nimittäin ole kovin kannustavaa opiskelijoita kohtaan tämä meininki a. proaktiivisesti ylittämään laitosten välisiä rajoja ja hakeutumaan kiinnostaville kursseille b. laittamaan vireille parannusehdotuksia.
Fiilis oli siis seuraava: Kaikki suunnitelmani tuleville kuukausille, se vapaus jota kerkesin kokea pari päivää, vietiin pois. Joudun takaisin koulun penkille syksyllä, kauppis ei olekaan ohi kohdallani. Edit: nyt seuraavana päivänä tätä lukiessa tuntuu jo paremmalle ja lähinnä huvittaa. Edelleen turhauttaa, mutta jos jos tämä laitos haluaa väkisin pitää minut opiskelijana eli veronjenottajana vs veronmaksajana niin be my guest. Itse olisin halunnut siirtyä toiselle puolelle mutta eipä sitten.
Kuten ystäväni Titti ja Mixu sekä alunperin Steve Jobs asian ilmaisee: ”You can’t connect the dots later, you can only connect them looking backwards. So you have to trust that the dots will somehow connect in your future.”
Ehkä jotain mullistavaa tapahtuu tämän kurssin myötä. ;) Tai sitten ei, mutta haluan uskoa että joku tarkoitus tällä on, kuten kaikella elämässä.