Kiire, huojennus // Hurry, relief
Kiire, ahdistus. // Levollisuus, huojennus.
Peace of mind is a state of mental and emotional calmness, with no worries, fears or stress. In this state, the mind is quiet, and you experience a sense of happiness and freedom.
Kun visio iskeytyy tajuntaamme, se saattaa tehdä sen räjäyttävällä voimalla. Saattaa tuntua ettei pysy perässä, että olisi liikaa tehtävää ja liian vähän aikaa. On kiire päästä päämäärään. Vastaavasti, visio ollessa epäselvä, olemme levottomia ja kiireisiä edistämään asioita haluttuun suuntaan. Emme pysy aloillamme, emme voi pysähtyä hengähtämään koska on kiire järjestellä asioita. Miten voimme vain antaa olla kun ilmassa leijailee epätietoisuutta? Emme keskity käsillä oleviin hetkiin, koska tulevaisuus pelottaa. Tälläisinä hetkinä on hyvä muistuttaa itseämme, että meillä ei ole kiire sada kaikkea heti.
Kun oivallamme, että kaikki mitä elämässä haluamme on olemassa meitä varten, voimme antaa itsellemme huojennuksen tunteen jo nyt. Emme tule jäämään mistään paitsi. Meitä on vain yksi – kukaan muu ei omista tulevaisuuttamme. Voimme suunnitella sen juuri sellaiseksi kuin haluamme. Voimme ainoastaan inspiroitua ympärillä olevista ihmisistä, tilanteista, mahdollisista poluista. Ei ole syytä tuntea kateutta – voimme luoda itsellemme saman. Nimittäin, vaikka unelmamme ovat konkreettisia ja niihin liittyy materiaa ja muita ihmisiä, se mitä haluamme, on ainoastaan skaala tiettyjä tunteita. Haluamme kokea huojennusta, onnellisuutta, helpotusta, keveyttä, rakkautta. Koska kukaan muu ei voi tuntea puolestamme, emmekä voi omistaa toisen tunteita, on meidän turha haikailla kenenkään muun tuntemien tunteiden perään. Meitä varten on jotain paljon parempaa, koska se kuuluu vain meille. Ja tunteemme voimme valita jo nyt, tässä hetkessä. Nyt voimme luottaa siihen, että kun jatkuvasti valitsemme näiden tunteiden pohjalta, liikumme vääjäämättä kohti tavotteitamme.
Onko meillä todella niin kiire saada tuo tavoittelemamme tila? Emmekö voisi olla levollisin mielin päivän, viikon, ja kuukauden jokaisena hetkenä? Luottaa, että jokainen elämämme tilanne vie meitä kohti visiotamme? Voimmeko päästää irti kontrolloinnista?
Miten?
Emme voi olla monessa paikassa yhtäaikaa. Kun keskustelun aikana katsomme puhelintamme, siirrymme toisen ihmisen kanssa luodusta tilasta toiseen, digitaaliseen tilaan. Emme ole enää läsnä fyysisessä tilanteessa. Kun olemme täysin läsnä, huomaamme enemmän. Pääsemme asian ytimeen. Niin kauan kuin multitaskaamme, asiat pysyvät pinnallisena, oli kyse kirjan lukemisesta, voileipämme syömisestä, käymästämme keskustelusta tai luovasta ajatustyöstä. Emme kuule omaa emmekä muiden sisimpiä ääniä. Voisimmeko keskittyä hetkeen? Olla uteliaita jokaisessa tilanteessa jota elämme?
Kontrollista luopuminen ei tarkoita että meidän kannattaisi jäädä sohvalle makoilemaan. Voimme tehdä pieniä asioita jotka vievät meitä kohti päämääräämme, tai jotka opettavat meille asioista jotka eivät ainakaan ole meitä varten.
Voimme huomata kuinka hienot näkymät ovat jo matkan varrella kohti vuoren huippua. Emme jokatapauksessa tule viihtymään vuoren huipulla kauaa – sen jälkeen haluamme kiivetä yhä korkeammille vuorille. Miksemme siis nauttisi kaikesta matkan varrella tapahtuvasta, ohikiitävästä elämästä?
Kun oivallamme, että olemme jokainen uniikkeja, voimme olla levollisin mielin, koska tiedämme myös että päämärän saavuttaminen on vääjäämätöntä. Ei ole ketään täysin kaltaistamme, ei siis ole ketään jolla on täysin sama visio kuin meillä. Voimme luottaa, että visioimamme tulevaisuus on meitä varten. Tietää, että meillä on jo tässä hetkessä kaikki mitä tarvitsemme unelmiemme toteuttamiseen.
Maailma tukee meitä visiossamme. Joka ikinen meistä ansaitsee saada ympärilleen elämän, joka tekee meistä onnellisia, energisiä ja innostuneita.
Herättikö teksti samankaltaisia tai erilaisia ajatuksia? <3
xx S