Kotimaan uutudenviehätystä.
Kaikki on suhteellista, mutta pidän itseäni tyyppinä joka omaa ehkä keskivertoa laajemman ja vivahteikkaamman tunneskaalan. Päivittäin saatetaan liikkua ääripäästä toiseen, useaan otteeseen. Viime viikko oli normaaliakin värikkäämpi. Palasin siis Intiasta reilu viikko sitten, jossa oli 40 asteen paahde all day every day, varhaisaamun tunteja lukuunottamatta. Tämä ja järkyttävä ilmanlaatu rajoittivat tekemistä aika paljon. En siis voinut kuvitella mitään parempaa kuin 1. suomen kesään palaaminen 2. zen loma rakkaimmalle mökille. Minullahan on kesä jatkunut tuolta viime Suomen kesästä alkaen, Etelä-Afrikan vuodenajat kun menevät toisinpäin. Olin lucky bastard tässä suhteessa, mutta myös Kapin kesä oli paikoittain liian kuuma. Voin siis kertoa että osaan nauttia Suomen kesästä enemmän kuin ikinä, ja se on muuten maailman paras kesä.
Maanantaina ajettiin ihanan ystäväni ja business-partner-in-crimeni Sinin kanssa meidän landelle. Rakastan aina mökkeilyä, mutta kuten sanottu ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen oli erityisen taivaallista päästä omalle mökille, kristallinkirkkaan järviveden äärelle. Intiassa vietetyn kuukauden jälkeen ymmärsin miten onnekkaita olemme että puhdas ilma on meille suomalaisille täysin ilmainen resurssi. Intian kaduilla välttelin ilman vetämistä keuhkoihin; nyt kun Sini (myös juoksuvalmentajani tunnetaan) käski muistamaan hengittää lenkillämme, tajusin kuinka luksusta onkaan vetää keuhkot täyteen ympäröivien puiden tuottamaa happea. Parin juoksulenkin lisäksi käytiin minulle maailman rakkaimmassa saunassa, heitettiin talviturkit, suppailtiin (iltaysiltä bikineissä!), pidettiin business palaveri old-schol muistivihkoineen keskellä järveä sup-laudoilla, joogattiin terassilla. Syötiin kesäruokaa.
Stressitasotkin saatiin kohoamaan tokana päivänä, kun vessapaperin hakumatkalla mummilta auto ilmoitti että oikean takarenkaan ilmanpaine on liian matala. Sini (entinen teboil-tyttö) ja Shellin miehet paikansivat renkaan puhjenneen ja todettiin että pian rengas vuotavaa kuiviin. Ei muuta kun viimeisillä ilmoilla huoltoon ja iskän bemari yöksi telineelle odottamaan aamuvuoroaan. Luojan kiitos meillä on sukulaisia Punkaharjulla, ja tätini perhe piti huolta että päästiin yöksi mökille ja aamulla takasin autoa hakemaan. Vähän oli orpo olo ilman autoa vaikka en materialistina itseä pidäkään. :D
Keskiviikkona palattiin ehjällä autolla aurinkoiseen stadiin. Tiputin Sinin Vallilaan ja kävin samalla hakemassa yhdet kengät Atelje Tuhkimotarinasta (olen suunnittelija Heidi Tuiskun mallina hänen ihanille hääpuvuille) ja Puu-Vallilan katuja kävellessä päätin että mun pitää kesän aikana tutustua näihin ihaniin hoodeihin. Hävettää myöntään mutta olen viimeiset viisi vuotta Suomessa asuessani pitkälti vedellyt akselia Kaivopuisto-Etu-Töölö. Aika laajentaa reviiriä!
Seuraavat päivät tapasin ystäviä, kävin ja rakastuin Löylyyn, pääsin raakakakkujen makuun, lenkkeilin Jedan rantaraittia ja pidin pari tulevaisuudensuunnittelu palaveria itseni kanssa. Lauantaina sitten koitti juhlapäivä, kun pääsin takaisin kotiini. Ei enää 132:ta Koukkuniemeen, vaan fillari alle. Tai no, lauantain tapauksessa Uber, oli nimittäin aika juhlistaa tätä stadilaisuutta eli todellisen kesän alkua. New Yorkissa asuva ystäväni oli täällä käymässä ja kutsui meidät airbnb-asuntoonsa. Laitettiin ruokaa (parsaa nam) ja juotiin viiniä. Niin tavallista, mutta niin luksusta mulle joka on syönyt muiden tekemää ruokaa viimeisen vuoden ja Intia oli tipaton. Juhlimassa en ole ollut aikoihin – Kapkaupungissa juhliminen tarkoitti sitä että pääsi silti nukkumaan puoleenyöhön mennessä. :D Päädyttiin Brunon avajaisiin (?) Valtterin kirpparihalliin – akselin laajentaminen tapahtui siis hyvinkin nopeasti. ;)
Sunnuntaiksi olin onneksi sopinut brunssin ihanan Jennan , hänen miehensä ja pikku beben luo. Siinä Skattalle pyöräillessä oli jotenkin tosi vapaa ja hassu olo. Jenna loihti meille vihersmoothiebowlit, Jussi ihanaa kahvia ja munakasta, ja minä toin croissantit ja tuoretta mangoa. Kaikki oli niin herkkua, ja jälkkäriksi Jussin tuliaisia Goodion tehtaanmyymälästä: kaikkia hedän raakasuklaamakuja, ja mansikkakookosjätskiä. Taivaallista. Luulin että vieläkin tavallista leijailevampi olo olisi muuttunut homeiseksi päivän myötä mutta päinvastoin – siinä kotiin pyöräillessä oli mahtava fiilis ja sain pyykättyä ja siivottua kotia ilman sen suurempaa väsymystä.
Se on kyllä niin totta että matkustelu opettaa arvostamaan kotia entistä enemmän. Kun on ollut poissa niin näkee kaiken freshin linssin läpi. Helsingin kadut, rakkaat ihmiset, puhdas ilma, kesäinen sää, vakkari lounaspaikat… Kaikki tuntuu erityisen spesiaalille juuri nyt. Ja parasta on että kesä on vasta alussa. Tuntuu NIIN hassulle mutta ihanalle. Kaikki voi varmasti samaistua. Toivottavasti kaikki muutkin ovat päättäneet että tästä tulee paras kesä ikinä.
P.S. Minun oli tarkoitus puhua myös niistä negatiivisemmista fiiliksistä viime viikolla, mutta jääköön toiseen kertaan.
xxx