Miten sen merkityksellinen työn löytää?

 

Tärkeintä minkä tahansa unelman saavuttamisessa on kristallinkirkas visio. Miten visio muodostuu? Se todennäköisesti ei ole elämäsi ensimmäinen, toinen tai kymmeneskään työ. Ole siis utelias, kokeileva ja ennen kaikkea kärsivällinen. Ole läsnä hetkessä ja reflektoi havaintojasi, se on ainoa keino päästä lähemmäs kohti unelmiasi. Ethän voi tietää unelmiasi jos et ole utelias nykytilannetta kohtaan, havainnoi, ja päätä mitä haluat muuttaa. 

 

 

Kun myöhemmin katsot ajassa taaksepäin, huomaat, että tarvitsit jokaista kokemusta päästäksesi tähän pisteeseen. Mikään ei ole ollut turhaa. Voit siis hengähtää jo nyt, sillä tiedät, että kaikki tulee aikanaan. Keskittyä tämän hetken hienouteen. Hengittämisen (hengitys on siltamme minän ja ulkomaailman välillä, sekä nykyhetken tiedostamista) lisäksi voit auttaa vision muodostumista kysymällä itseltäsi seuraavat kysymykset. Älä tyydy vastaamaan mielessäsi ensimmäisellä mieleen juolahtavalla asialla. Pysähdy pohtimaan jokaista kysymystä, kirjoita ajatuksesi auki. Kirjoittaminen ja keskittyminen auttaa kuuntelemaan mitä sydämmelläsi on sanottavana. Kuuntele sydäntäsi, se on syvimmän viisautesi ääni. 

 

Missä olen luontaisesti hyvä?

Mistä nautin? Miten haluan käyttää aikani?

Miten voin auttaa muita? Mitä annettavaa minulla on muille? Mistä ominaisuuksistani muut ihmiset voivat hyötyä? 

(muista että et voi auttaa jokaista maailman ihmistä. on täysin ok että luulet voivasi auttaa vain pientä joukkoa ihmisiä. todennäköisesti heitä on enemmän kuin luulet)

Miten aiemmat kokemukseni tukevat visiotani? Pitäisikö minun hankkia lisää kokemuksia jotta pääsen lähemmäs kohti visiotani?

Mitä haluan työltäni?

Mitä kiinnostuksiani, piirteitäni, lahjojani haluan päästä käyttämään työssäni?

Kenen kanssa haluan työskennellä? Onko organisaatiota, jonka visio ja arvot kohtaavat omieni kanssa?

 

 

Tunnen olevani vahvemmin kuin ikinä siirtymisvaiheessa, ja haluankin kertoa lyhyesti tarinani siltä varalta, että se voi kannustaa jotain kokeilemaan uutta. Tai yksinkertaisesti ymmärtämään, että on täysin ok ettei juuri tällä hetkellä täysin näe miten oma polku tukee visiotaan. 

 

Itse opin kuluneen kesän aikana, että haluan pitää rakkaimmat intohimoni erillään leipätyöstäni. Koitin vuorotellen tehdä kirjoittamisesta, mallintöistä, ja joogan ohjaamisesta täysipäiväistä työtä. Lopulta totesin, että ainakin toistaiseksi haluan pitää nämä ihanat harrastukseni vapaana stressistä – en halua olla taloudellisesti riippuvainen luovuuteni ilmaisemisesta. Tällä en tarkoita ettenkö kunnioittaisi niitä jotka onnistuvat tekemään harrastuksestaan työn, päinvastoin. Mutta voi olla hyvä idea tehdä muuta työtä, ja siinä sivussa hiljalleen kehittää henkilökohtaisia luovia projektejaan. Oma nautintoni sekä luovuuteni nimittäin ainakin kärsii, jos teen sitä taloudellisen paineen alla. 

 

Olen puhunut töistäni epämääräisesti blogissa juuri sen takia, että olen itse odottanut visioni kirkastumista. Odottamalla en tarkoita että olisin kuvitellut tämän tapahtuvan sohvan pohjalla. Nyt katsoessani ajassa taaksepäin, tuntuu hullulta miettiä mitä kaikkea viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut. Toteutin unelmani lähtemällä työharjoitteluun New Yorkiin. Kotiintuomisina toin mikä vain on mahdollista -fiiliksen, sekä kolme sydänystävää. Seuraavaksi heitin itseni vielä enemmän tuntemattomille vesille muuttamalla vuodeksi Hong Kongiin. Opin jälleen itsestäni ja kiinnostuksistani, suljin ja avasin uusia ovia. Suomeen palatessani vaihdoin pääaineeni, aloitin uuden työn, ja olin näin hieman lähempänä visiotani. Valitsin rohkeasti gradun aiheen laitokseni ”laatikon ulkopuolelta”, se vaati selittelyä professoreille mutta oli täysin sen arvoista. Motivaatiota käsittelevän graduni myötä löysin todellisen kiinnostuksen organisaatiopsykologiaan ja tietoisen johtamisen tärkeyteen. Etelä-Afrikassa lukemani tunneälyä ja mentor-johtajuutta käsittelevät kurssit varmistivat että haluan tehdä työtä ns. people potentialin alueella.

 

Alkuvuodesta muutin Kapkaupunkiin ja ”kirjoitin graduani”. Todellisuudessa mietin, mitä haluan tehdä kun opinnot ovat pian ohi. Hain juurtumattomuuden ja epätietoisuuden tunteisiin helpotusta joogamatolta, ja hurahdin joogaan täysin. Se oli päivän ainoa hetki, kun tunsin järkymättömällä luottamuksella, että asiat järjestyvät kyllä. Jooga toi niin syvää huojennusta, kiitollisuutta ja onnen tunnetta elämääni, että huomasin pian haaveilevani voivani myös opettaa muita. Palasin Suomeen, viimeistelin gradun, ja päätin lähteä Intiaan kouluttautumaan. Kesäksi palasin Suomeen. Vaikka kesä oli kaikin puolin huikeampi kun pitkään aikaan, mieleni ei saanut täyttä rauhaa. Merkityksellinen työ on niin iso osa elämää, ja sen puuttuminen aiheutti väistämättä pelokkaita tuntemuksia. Näin niin monia eri suuntavaihtoehtoja, että hirvitti. Kuten sanottu, kokeilin kaikennäköistä oman toiminimen kautta. Kerroin avoimesti ystävilleni ja tutuille tilanteestani, ja sitä kautta tapasin uusia kiinnostavan oloisia ihmisiä. Kylvin niin sanotusti siemeniä maahan. Aivan viime viikkoina ymmärsin kuitenkin, että oikeastaan halusin tällä hetkellä enemmän kuin pitkään aikaan, antaa panokseni yhdelle organisaatiolle, jonka vision koin merkitykselliseksi. Samalla saada takaisin sen kaipaamani varmuuden ja stabiiliuden, sekä tietenkin mahdollisuuden oppia, kokea ja nähdä uutta. Päästä uusien haasteiden äärelle. 

 

Fast forward pari viikkoa, allekirjoitin kuluneella viikolla työsopimuksen firman kanssa, jonka todella, aidosti, koen inspiroivaksi. Tunnen olevani valmis antamaan paljon, ja vastaavasti olen kiitollinen jo ajatellessani miten paljon tulen tältä organisaatiolta saamaan. Tiedän, että jos pysyn uteliaana voin oppia tiimiltäni ja koko organisaatiolta rajattomasti uutta, ja vastaavasti voin tuoda omia tuoreita näkemyksiäni sekä innostuneen työpanokseni heidän käyttöönsä. Hymyilen kun vain ajattelenkin tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Kerroin tulevalle työnantajalleni olevani helposti innostuvaa, muita inspiroivaa, ja energistä sorttia. Ja sen lupauksen aion pitää.

 

 

 

Rakkaat kotikaupunkini pohjoisessa, etelässä, idässä ja lännessä. Kiitos New York, Hong Kong ja Kapkaupunki, olette opettaneet minulle enemmän itsestäni ja maailmasta kun uskalsin vielä neljä vuotta sitten toivoa. <3 Nyt tuntuu hyvälle asettua takaisin Helsinkiin. Kai siihen tarvittiin muutaman mantereen verran seikkailuja, että osaa todella arvostaa sitä mitä täällä rakkaassa kotimaassa on. Ja luopua vapaudestaan, saadakseen vastalahjaksi yhteisöllisyyttä ja yhteisen päämäärän eteen työskentelyä.

 

Herättikö tämä teissä tuttuja tuntemuksia? 

xx