Miten synnytykseen voi valmistautua?

Toiveeni ensimmäiselle synnytykselleni oli selvä: jos kaikki menisi hyvin, synnyttäisin suhteellisen nopeasti, alateitse sekä lääkkeettömästi. Sanomattakin on selvää, että toiveet eivät aina toteudu ja synnytystä ei voi käsikirjoittaa. Uskon kuitenkin, että valmistautumalla ja mahdollisten haasteiden työstämisellä voi vaikuttaa synnytyksen onnistumisen kokemukseen.

Mitä syvemmin perehdyin synnytykseen, sitä enemmän aloin haaveilla kotisynnytyksestä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että realistisesti sairaalasynnytys tuntui huomattavasti järkevämmältä. Ensinnäkin kotisynnytyksen järjestäminen vaatii paljon resursseja ja muutenkin työntäyteisenä en kaivannut uutta projektia. Toiseksi, en koskaan voisi antaa itselleni anteeksi, jos jotain tapahtuisi, kun vaihtoehtonani on synnyttää parin kilometrin päässä sijaitsevalla Naistenklinikalla, jonka kyljessä on maailmanluokan lastensairaala. Toiveikseni muodostui kuitenkin mahdollisimman luonnollinen synnytystapa sekä kotoisa ja rauhallinen tunnelma synnytyksessä.

Synnytykseni tiivistettynä (koko synnytyskertomuksen voi lukea täältä)

Synnytys eteni paljon vauhdikkaammin kun olisin ikinä voinut arvata. Avauduin synnytysvalmiuteen kotona ja sairaalaan päästessä aloimme heti ponnistamaan. Toiveeni ammeesta tai mieheni selkähieronnoista tai supistuksia helpottavista liikkeistä liikkeistä sain siis unohtaa, mutta muuten toiveeni kohtasivat; tunnelma huoneessa oli rauhallinen ja hämyinen, ja kätilö kyseli toiveitani mm. synnytysasennosta. Kivunlievitys ei myöhäisen saapumisen takia tullut myöskään kysymykseen, mutta sitä en tosiaan kaivannutkaan. Täydellinen tyttömme syntyi 15 minuuttia sairaalaan saapumisen jälkeen. Hänet nostettiin heti rinnalleni, josta hän lähti hapuilemaan rintaani. <3 Hetkeä myöhemmin kätilö asetti hänet “kenguruasentoon” kylkeeni ja neuvoi imettämään. Tämäkin onnistui heti ja on sujunut erinomaisesti siitä lähtien. <3 Istukkani syntyi huomaamattani. Säästyin repeämiltä tai nirhaumilta, kiitos kätilön opastuksen ponnistusvaiheessa.

Sitten siihen valmistautumiseen… jälkeenpäin ajateltuna valmistauduin mielestäni juuri sopivasti – en jättäen asiaa täysin kätilöiden vastuulle, mutta en myöskään olettaen että synnytyksen kulun voisi täysin suunnitella.

Tiedonkeräys

Kaikki eivät koe tarvetta erityiselle synnytykseen valmistautumiselle vaan lähtevät synnyttämään hyvin avoimin mielin ja luottaen siihen, että kätilöt kyllä osaavat hommansa. Tässä ei ole mielestäni mitään väärää, sillä kätilöt todella ovat olleet mukana tuhansissa synnytyksissä, ja osaavat tarjota mm. eri kivunlievitysmenetelmiä. Itse kuitenkin suhtauduin kätilöiden ammattitaidoista huolimatta varauksella sairaalasysteemiä ja lääketiedettä kohtaan ylipäätään; koska en halunnut lääkkeellistä synnytystä, koin tärkeäksi tietää tarpeeksi synnytyksestä, jotta voin kommunikoida tehokkaasti kätilöiden kanssa. Halusin tietoa siitä mitä synnytyksessä fysiologisesti tapahtuu, miten keho toimii,  kivunlievitysmenetelmistä (sekä luonnollisisista että lääkkeellisistä). Halusin lukea positiivisia synnytystarinoita erityisesti luomusynnytyksistä.

Päätin jättää neuvolan tarjoaman synnytysvalmennuksen väliin, koska kuulin siellä lähinnä lueteltavan eri kivunlievitysmenetelmiä, sen sijaan että valmennuksen käytyä ymmärtäisi itse synnytyksen kulun ja kuinka voi itse olla aktiivinen osapuoli synnytyksen onnistumisessa. Osallistuin sen sijaan Hamin synnytysvalmennukseen mieheni kanssa, jossa käytiin läpi synnytyksen fysiologista etenemistä ja erilaisia aktiivisia asentoja ja tapoja edesauttaa tapahtumien kulkua. Tämän kolmituntisen valmennuksen jälkeen olin intoa täynnä ja odotin parin kuukauden päässä siintävää synnytystä uteliaana ja luottavaisin mielin. 

Jooga & pilates

Osallistuin Hamin raskausjoogakurssille, lähinnä ammatillisesta mielenkiinnosta. Opin kuitenkin kurssilla hyviä yksittäisiä liikkeitä avaamaan ja vahvistamaan kehoa, joita tein lähes päivittäin kotona. Joogani oli hyvin erinäköistä kuin ennen raskautta, mutta olin iloinen, jos jaksoin liikuttaa kehoani edes vain 10 minuuttia päivässä. Tein myös enemmän restorativiista ja yin-tyyppistä joogaa kuin normaalisti, joka teki hyvää niin keholle kuin työarjen ohessa. Yin-joogaa ei muuten varsinaisesti suositella raskaana,koska nivelet ovat raskauden takia valmiiksi ns. löysemmällä, mutta koska itselläni ei ole taipuvuutta yliliikkuvuuteen ja istuin paljon, ei yin-joogasta ollut mitään harmia, päinvastoin. Säännöllinen jooga oli takuuvarmasti iso syy sille, etten koskaan kokenut raskauskolotuksia tai liitoskipuja. Treenasin myös lantionpohjanlihaksia – tai lähinnä niiden rentouttamista, sillä tiesin rentoutumisen ja antautumisen taidon korostuvan synnytyksessä. Opinkin, että suurimmalla osalla ensisynnyttyjistä jotka ovat vähänkään olleet liikunnallisia ennen raskautta, on tärkeämpää oppia rentouttamaan lantionpohjanlihakset, kuin varsinaisesti treenata niitä vahvemmiksi.

Visualisointi

Synnytyksen lähestyessä kuuntelin Youtubesta muutamia kertoja synnytysvisualisaatioita ja -jooganidroja. Jonkun mielestä kuulostaa huuhaalta mutta epäilijöille sanon, että synnytys ei ole asia, jossa kannattaa luottaa vain ja ainoastaan lääketieteeseen. Ja olen melko varma, että jonain hamana päivänä myös lääketiede puoltaa joogaa, meditaatiota ja visualisointiarjoituksia osana synnytyksen onnistumista (onnistuminen toki suhteellinen käsite mutta tarkoitan, että äiti kokee sen onnistuneeksi kokemukseksi).

Hengitysharjoitukset, meditaatio ja mahalle juttelu

Tätäkin tein vain lyhyitä hetkiä, 5-10 minuuttia päivässä. Istuin aamulla alas, suljin silmät, kiinnitin huomioni hengitykseen, tarkkailin, syvensin sitä. Kävin kehoani huomiollani läpi. Tarkastelin sen päiväisiä tuntemuksia ja ajatuksia. Vein huomioni lapseni luo ja juttelin hänelle, joko hiljaa mielessäni tai ääneen. Kerroin hänelle, kun tunsin itse olevani valmis synnytykseen. Kerroin hänelle siitä eteenpäin päivittäin, että äiti on valmis; aloitetaan vain kun sinäkin olet valmis. En painostanut häntä vaan kerroin lempeästi omista fiiliksistäni. Ja taas jos joku siellä ajattelee tätä huuhaaksi niin think again. Tottakai äidin ja vauvan välillä on syvä yhteys. 

Henkisten esteiden raivaaminen

Suosittelisin jokaista tulevaa synnyttäjää miettimään, mitä ajatuksia ja tunteita tuleva synnytys herättää. Missä uskot vahvuutesi olevan, entä heikkouksien? Pystyitkö visualisoimaan mielessäsi läpi synnytyksen kulun siihen asti, kun saat vauvan rinnallesi? Jos jokin kohta on vaikea visualisoida, käytä aikaa sen työstämiseen. Jos jokin pelottaa, mikä erityisesti? Alatiesynnytykseen kuuluu antautuminen. Supistuksia vastaan ei saa taistella, niille tulee antautua, heittäytyä. Uskon tämän olevan avain onnistuneeseen alatiesynnytykseen. Kehon rentouttamista ja henkisten esteiden raivaamista kannattaa siis harjoittaa etukäteen. 

Synnytykseen valmistautumisesta ei tarvitse tehdä suuren luokan operaatiota. Itselläni oli yrittäjänä päivät täynnä töitä aivan synnytyksen käynnistymiseen saakka, mutta koin sen vuoksi entistä tärkeämpänä ottaa pieniä hetkiä aamuisin ja iltaisin itselleni ja vauvalleni. Kertoa hänelle, että äiti on kyllä valmis sinulle, kun sinä olet valmis saapumaan maailmaan.15 minuuttia päivässä riitti mainiosti, jos aika oli kortilla. Tottakai pidemmät rentoutumis-, jooga- tai pilateshetket olivat plussaa.

Koen vielä tärkeäksi huomauttaa tiedostavani, että en itse kärsinyt synnytyspelosta. Se on aivan oma aiheensa, johon toivon jokaisen saavan kaipaamansa tuen. Ymmärrän, että omat vinkkini ja näkökulmani eivät todennäköisesti mene millään tavalla yhteen synnytyspelkoisen henkilön kanssa. Silloin kehoitan ehdottomasti nostamaan aiheen puheeksi neuvolassa.

Miten sinä valmistauduit synnytykseen? Tekisitkö jotain toisin jos synnyttäisit uudelleen?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *