kirjoitettu 2.8. 

Helmikuussa meitä on kolme. Meistä tulee äiti ja isä. Meille tulee vauva <3 Vaikka tiedon saamisesta on kohta kuukausi, tuntuu ajatus edelleen uskomattomalta. Äsken kuitenkin näimme sikiön ultrassa. Syke löytyi, ja bebe heilutteli käsiään vimmatusti kuin vilkuttaen meille. Kävi ilmi, että hän on nuorempi kuin luulimme, perustuen viimeisten kuukautisten alkamispäivämäärään. Pituutta oli liian vähän tekemään riskikartoitus tällä viikolla, joten saimme uuden ajan kahden viikon päähän. Tästä huolimatta oli helpotus nähdä että bebe siellä tosiaan on ja hyvin eläväinen sellainen <3 Kirjoitan tätä tekstiä 2.8. (olemme nyt viikolla 10+5) mutta julkaisen tämän vasta muutaman viikon päästä, kun tuo riskikartoitus on tehty ja olemme saaneet kerrottua läheisille.

Ensimmäinen kolmannes oli minulle haastava mutta kuitenkin bearable. En ole oksentanut kertaakaan, mutta väsymys on ollut ennennäkemättömän voimakas. Yrittäjän onneksi alkuraskauteni osui kesään kun töitä oli vähemmän ja olin kuukauden lomalla. Oli hullua kun yhtäkkiä tuntui etten jaksaisi kävellä esim. asiakkaalle ohjaamaan joogaa, kun yleensä olen se joka kävelee lähes kaikki matkat. Tällöin en vielä tajunnut että voisin olla raskaana. Laitoin kuukautisten reilun myöhästymisen stressin piikkiin, ja toivoin että ne alkaisi loman alettua Ranskassa, saatuamme hoidettua muuttomme alta pois sekä viimeistelyä työt ennen lomaa.

Jos et ole raskaana itse niin lopputeksti ei välttämättä ole kiinnostavinta luettavaa, itse kuitenkin olen fiilistellyt viime viikkoina raskauskuvauksia parin blogin ja podcastin muodossa. 🙂 En ole dokumentoinut oireitani kovin tarkasti mutta tässä karkeat ”muistelmat” (päivitettynä juuri saamaamme uuteen viikkoon):

VIIKOT 0-7

Saimme tietää vasta viikolla 6+5. Olin jo kerran tehnyt negatiivisen testin, ja epäsäännöllisen kierron vuoksi suljin tällä täysin raskauden mahdollisuuden pois, siihen asti kun vihdoin tajusin 5.7. tehdä testin. Olen ”kärsinyt” (oikeastaan vuosiin se ei minua lainkaan haitannut, vasta kuukautisten poisjäätyä syömishäiriön myötä huolestuin mahdollisista seurauksista) epäsäännöllisestä kierrosta 13-vuotiaasta asti, täten raskaus ei käynyt negatiivisen testin jälkeen mielessäkään. Olin koko kesäkuun tajuttoman väsynyt ja kärsin myös pahoinvoinnista sekä super (minulle) suurentuneista rinnoista – silti en osannut laskea 1+1. 😀 Yhtäkkiä myös tummasuklaahimoni katosi jota en myöskään osannut kyseenalaistaa.

Saatettuamme muuttomme loppuun, lähti mieheni ystävälle oluelle, ja istahdin pitkästä aikaa hetkeksi alas. Nälkä oli taas yllättävän huutava, ja päivittelin jälleen mielessäni kummallista, voimatonta oloani. Kunnes intuitioni tai jokin kehotti googlaamaan alkuraskauden oireet. Lukiessani listaan pystyin checkaamaan jokaikisen kohdan. Kotoota löytyi onneksi raskaustestejä ja kolmen raskaustestin jälkeen (kaksi halpista jotka näyttivät molemmat kahta syvänpunaista viivaa sekä välissä apteekista haettu digitaalinen Clearblue) oli hämmennys aikamoinen. Mieheni oli tässä vaiheessa hälytetty jo kotiin ja apteekkiostoksille, joten kerroin hänelle samantien. En ollut siihen asti ihan varma mitä ajatella, mutta hänen rauhallisen ja onnellisen reaktion myötä aloin itsekin itkemään onnesta. Vaikka raskaus ei ollut suunniteltu (vielä) niin kärsittyäni hedelmällisyyspelosta, oli uutinen myös minulle lopulta hyvin iloinen.

Lomasuunnitelmat ei onneksi menneet uusiksi, mutta vähäinenkin alkoholinjuontini jäi toki tiedon myötä pois, ja on ollut erilaista olla selvin päin mm. Rosén luvatussa maassa tyttöjen (+mieheni<3) Rivieran reissulla, mieheni kanssa purjehtimassa (hän rakastaa laatuviinejä) sekä rakkaan ystäväni polttareita juhlimassa Barcelonassa. Käytän kuitenkin alkoholia muutenkin tosi vähän maailmanlopulta tuntuvien krapuloiden takia, joten olen tottunut olemaan lähes selvin päin. Kesäkuussa oli tullut nautittua alkoholia etenkin juhannuksena, joka tietysti jälkeenpäin kadutti mutta neuvolan täti onneksi rauhoitteli etten ole mitenkään voinut vahingoittaa sikiötä silloin.

VIIKOT 8-11

Saatuamme tietää, oli huomattavasti helpompi elää oireiden kanssa. Väsymys on jatkunut tähän päivään saakka, mutta olen helpommin sallinut itselleni levon kun aiemmin. Pahoinvointia on ollut, mutta olen saanut sen aisoihin syömällä normaalia tiheämmin. Oli myös ihana jakaa uutinen jo perheelle ja Ranskassa läheisimmille ystävilleni, jolloin en ollut enää heidänkään silmissä ihmeen energiaton vaan vetämättömyydelle oli syy. Salailu sen sijaan on hankalaa! 😀 Tekisi mieli kertoa jo muille lähimmille, mutta toivon että pääsisin kertomaan heille kasvotusten.

Joitain ruokahimoja on ollut… Ensinnäkin huomasin syöväni muuttomme aikana monta päivää putkeen rasvaista ja lihapainotteista ruokaa kuten hamppariaterioita ja pizzaa, luulin mielihalujen johtuvan ainoastaan muutosta. En ole myöskään kaivannut irtokarkkia ainakaan 10 vuoteen, ja 4 iltana putkeen mainitsin miehelleni himoitsevani irtokarkkia (not good!). Purjehtiessamme tämän toteutunkin ja napostelin monena päivänä putkeen karkkia, kunnes kroppa sanoi että nyt riittää. Siitä lähtien mieli on tehnyt taas freesimpää ruokaa. Hyvä niin koska appin mukaan nyt sikiö saa jo istukan kautta kaiken ruoan ja juoman mitä minä syön, kun aiemmin ravinto tuli ns. aikaisemmasta ruokavaliostani.

Onko siellä muita to be mamoja?! En malta odottaa, että saan konsultaation erilaisista vinkeistä ja kokemuksista mm. rakkaalta ystävältäni Jennalta. Omassa lähipiirissäni ei ole vielä montaa vauvaa/raskautta mutta toivon että meidän bebe saisi kavereita lähiaikoina! <3 Pitänee aktivoitua myös eri mamma/baby- kurssien osalta jossa voi tavata uusia ihmisiä omien ystävieni lisäksi.

<3

S