Monilla taitaa olla samankaltainen joogahistoria kuin minulla – se alkaa hiljalleen, on off. Jokin elämäntilanne sitten ajaa joogaan enemmän, ja siitä tulee koukuttavaa. Hetki päivässä, joka on kuin henkireikä, tuoden selkeyttä, itsevarmuutta, levollisuutta ja inspiraatiota. Itse joogasin vuosia vain erittäin satunnaisesti. Kesän 2015 lopussa jätin jälleen kerran Helsingin ja muutin Etelä-Afrikkaan tekemään maisterivaihtoni. Asuin Stellenboschissa, viinialueella lähellä Kapkaupunkia. Yhtäkkiä olikin talvi (vuodenajat menevät luonnolisesti toisinpäin), ja hot jooga tunnit olivat arjen pelastukseni. Talvi vaihtui kuitenkin pian upeaan kesäiseen säähän, ja ulkotreenailu, uinti ja kukkuloilla juoksu oli houkuttelevampaa. Joulukuussa muutimme Kapkaupunkiin, ja hostasin koko kuukauden ystäviäni Suomesta. Vaikka hymy tulee huulille edelleen kun muistelen näitä ihania aikoja, oli tämä viiden viikon hostaus (myös silloisella poikaystävälläni oli jatkuvasti vieraita saksasta), sosiaalisesti uuvuttavaa tyypille joka rakastaa omaa aikaa. Tammikuun ensimmäisen päivän eli vuoden 2016 aloitinkin seesteisesti joogatunnilla, ja siitä alkoi syvempi suhde.

Tunsin oloni levolliseksi ja rauhalliseksi, inspiroituneeksi. Olin lomaillut koko kuukauden, ja korkean työmoraalin omaavana olin potenut (turhaa) huonoa omaatuntoa. Sain joogasta sopivaa haastetta mielelle ja keholle. Palasin matolle päivittäin. Taisin helmikuun tienoilla päättää, että haluan myös opettaa joogaa.

Aloin selvittämään kouluja. Kapkaupungissa oli todella houkutteleva vaihtoehto, mutta umpeen menevän viisumin takia en pystynyt maahan jäämään. Halusin myös tulla Suomeen viimeistelemään graduni.  Palasin Suomeen. Kirjoittelin gradua ja mietin seuraavaa siirtoa. Päätin että en malta odottaa – halusin valmistua ohjaajaksi samaan aikaan kun kauppatieteiden maisteriksi. Ei se uran aloittaminen kuukaudesta ole kiinni, olipa tulevaisuuteni misäs hyvänsä. 😉 Selvittelin joogakouluja täällä Suomessa. Totesin kuitenkin nopeasti että ne ovat minun suunnitelmiini a) liian pitkään kestäviä (useat 12kk) b) hintavia. Päätin lähteä joogan alkuperämaahan, Intiaan.

Tässä tulikin seuraava haaste: löytää autenttinen, korkeatasoinen joogakoulu maasta jossa kouluja on tuhansia. Monen tunnin googlettelun tuloksena päätin, että haluan mennä Rishikeshiin, ”maailman joogapääkaupunkiin”. Se tuntui turvalliselle paikalle, ja joogan taso olisi varmasti maailman huippuluokkaa. Jälleen pitkän tutkimustyön ja muutaman sähköpostin vaihtamisen tuloksena löysin koulun joka kuulosti täydelliselle: Yog Dham Rishikesh. Kerron lisää kokemuksestani seuraavassa tekstissä. Jos teitä mietityttää jokin, kysykää pois, vastaan mielelläni! 🙂

xxx