Esimerkiksi työhaastattelutilanteessa osaan helposti kertoa omista hyvistä puolistani. Negativiisia puolia ei ensinnäkään ole yhtä helppo tunnistaa, eikä varsinkaan myöntää itselleen eikä muille. Olen kuitenkin aina tiennyt että olen melkoisen kärsimätön luonne. Tylsistyn helposti, en malta olla aloillani, tai viedä loppuun jotain asiaa. Mieleni saattaa olla jo tulevassa, ja kysyy jatkuvasti että olisiko aika jo siirtyä tilanteesta toiseen. Turbulenssi päässä kysyy, voisinko olla tällä hetkellä tuotteliaampi? Nauttisinko jossain toisessa tilanteessa enemmän? Ansaitsenko nyt vain olla tässä, enhän tee mitään ”fiksua”? En pysy aloillaan. Onnekseni, seurustelin Etelä-Afrikassa viettämäni 8 kuukautta tyypin kanssa joka opetti minulle tämän hetkessä olemisen taidon. Tietenkin se on taito jota pitää jatkuvasti harjoittaa, mutta häntä tarkkailemalla opin paljon. Opin kuinka hyvä fiilis tulee kun käytät aikaa asioiden suunnitteluun, aikatauluttamiseen, priorisointiin, ja toteuttamiseen. Hoidat asiat jotka olet päättänyt hoitaa. Ennen kaikkea opin häneltä tekemään yhden asian kerrallaan, ja tekemään sen täysillä. Kun luetaan tenttiin, luetaan 100% keskittymisellä suunniteltu aika. Kun mennään salille, tehdään täysillä. Kun mennään nukkumaan, annetaan itselle vapaus olla puimatta tekemättömiä asioita päässä. Koska olet päättänyt mennä nukkumaan, miksi et antaisi mielellesi lepoa kaikista häiritsevistä ajatuksista?

Huomaan jälleen, että vaikka arkeni on juuri nyt suht rentoa, mieleni ei kuitenkaan lomaile. Olen kärsimätön enkä siedä toimettomana olemista. Haluan luoda asioita ja olla hyödyksi muille tavalla tai toisella, kuten me kaikki. Ystäväni Sini jakoi arvokkaan elämänviisauden viime viikolla saunassa kun esitin huoleni siitä kuinka tulevaisuuteni on täysi kysymysmerkki. Hän sanoi fiksusti että koska olen sen verran aktiivinen luonne, en tule jäämään toimettomaksi. Tarvitsen kärsivällisyyttä ja luottamusta että asiat järjestyy kyllä, kunhan maltan 1. tehdä itselleni selväksi mitä haluan 2. laittaa siemeniä kylvämään. Hän huomautti että jo mökkireissu, jota pidin täysin lomailuna ja kyseenalaistin olinko sen ansainnut, oli siemenien kylvämistä tulevien kesäkuvioiden osalta. Miksi palavereja ei voisi pitää sup laudalla? Sitä paitsi, mökkihän on paras paikka selvittää ajatuksia, ja mahdollisesti laittaa muutama sähköposti tai puhelu menemään sen tapahduttua. Harva asia tapahtuu yhdessä yössä. Ideat ilmaantuu kun on vastaanottavassa tilassa. Kun sellainen saapuu, sitä kypsytellään, hiotaan, ja kommunikoidaan muille. Sitten tarvitaan toimintaa, muita ihmisiä, yhteistyötä, lisää kommunikaatiota, toimintaa, deadlineja, tapaamisia, kertaamista ja muovaamista. Jos haluat tutustua johonkin tiettyyn tyyppiin, joudut tekemään jotain sen eteen. Jos haluat tulla lääkäriksi, joudut kylvämään erilaisia siemeniä vuosia ennen kun todella vastaanotat ensimmäisen potilaasi. Jne. 

Viime viikolla kylvin siis siemeniä – pidin strategiapalavereita itseni kanssa, mietin prioriteettejäni, raivasin turhaa pois elämästäni, lähetin pari työhakemust, näin ihania läheisiäni. Eilen sitten kaikki tuntui että siemenet alkoivat nousta maasta, moni asia tuntui menevän nappiin. Sain innostavia sähköposteja ja ehdotuksia. Uskon että Sini oli oikeassa. Kunhan tekee itselleen selväksi mitä haluaa ja laittaa niitä siemeniä kylvämään ja muistaa kastella niitä , niin asiat lähtee kyllä pikkuhiljaa liikkeelle. Pian saatat löytää itsesi tilanteesta jossa houkuttelevia vaihtoehtoja on liikaa – tulee valinnanvaikeus. 😉

xx