Tunnen tunnelukkoni
Rakastan kaikkea, joka voi opettaa minulle uutta itsestäni ja auttaa tunnistamaan ja tiedostamaan piirteitäni suhteessa muihin ihmisiin. Kuluneena kesänä ahmin Elaine N. Aronin kirjoja ja ymmärsin olevani erityisherkkä – en kaikilta osin, mutta osittain hyvinkin selvästi. Viimeisin kiinnostukseni on kuitenkin suomalaisen Kimmo Takasen kehittämämä metodi omien tunnelukkojen tunnistamiseksi ja avaamiseksi. Muistan tehneeni testin vuosia sitten. Nyt ystäväni hakiessa lukemaan psykologiaa innostunuin taas aiheesta ja kaivoin eilen testin uudestaan esiin. En ollut yllättynyt tuloksista, koen tuntevani itseni jo suhteellisen hyvin. On kuitenkin kiinnostavaa ymmärtää kuinka jonkin testin avulla voi saada tarkan kuvauksen omista piirteistään ulkopuolisen näkökulmasta.
Jos kysymyksiin vastaa rehellisesti niin testi antaa hyvän kuvan omaamistamme tunnelukoista ja negatiivisista käyttäytymismalleista. Jos on valmis hyväksymään omat tunnelukkonsa sekä halukas muuttumaan, on tämä testi ja metodi mielestäni oikein tehokas työkalu. Haluankin seuraavaksi lukea kirjan ja tehdä mahdollisia harjoituksia, miksei joskus osallistua kurssillekin. Uskon kuitenkin, että jo ulkopuolelta saatu analyysi on tärkeä ja ensimmäinen askel tunnelukkojen avaamiseen. Niiden avaaminen voi tapahtua lukemattomilla eri tavoilla. Tärkeintä on hyväksyminen, tiedostaminen, ja tietoinen muutos. Kuten kaikessa elämässä. Itse tiedän että esimerkiksi jooga on minulle sopiva keino hyväksyä, tiedostaa, ja hiljalleen edetä haluamaani suuntaan. Elämä on matka, eikä lukkoja tarvitsekaan ”avata” yhdessä yössä. 🙂
Omista tunnelukoista puhuminen on luonnollisesti todella henkilökohtaista. Kerron kuitenkin, mitä affirmaatioita painoin mieleeni tunnistamieni lukkojen perusteella.
Päättäväisyys. Lempeys. Rakkaus. Hyväksyminen.
Asetan itselleni tavotteita ja etenen määrätietoisesti ja päättäväisesti, mutta lempeästi niitä kohti.
Olen päättäväinen. Keskityn. Teen yhden asian kerrallaan. Teen asioita oikeista syistä. Kuuntelen kehon viestejä ja teen päätöksiä intuitiolla.
Hyväksyn ja arvostan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Annan itseäni kohtaan niitä tunteita joita toivon saavani osakseni muilta. Olen lempeä itseäni kohtaan. Päättäväinen, mutta lempeä.
Rentoudun päivittäin edes hetkeksi hyvällä omalla tunnolla. Annan hermostoni levätä säännöllisesti.
Uskon, että harva meistä on täysin vapaa tunnelukoista. Tärkeää on kuitenkin niiden hyväksyminen, ja vasta sen jälkeen niiden työstäminen. On myös fakta, että jokaisen tunnelukot ovat uniikki kombinaatio. Ystäväni ’kärsivät’ eri lukoista kuin minä, se on täysin normaalia, tulemmehan kaikki erilaisista taustoista. Parasta mitä voimme tehdä oman ja muiden hyvinvointimme eteen on hyväksyä itsemme ja muut sellaisena kuin he juuri sinä hetkenä ovat. Ymmärtää, että jokaisella on oma tarinansa, ja jos kuuntelemme, opimme hyväksymään ja ymmärtämään omaa ja muiden tapaa käyttäytyä.
Herättääkö tämä teissä ajatuksia? Olisi ihana kuulla! xx