Työ hyvinvoinnin tuojana, ei haittana
Hei <3 Miten teidän viikko on sujunut?
Täällä nautitaan rennosta lauantaista. Kalenteri näyttää tyhjää ja hyvä niin, haluan mennä fiiliksen mukaan. Nyt on ensimmäinen viikko takana uudessa työssäni, ja en voi muuta kun huokaista kiitollisuudesta. Olin jo ikävöinyt työn tuomia rutiineita, varmuutta, yhteisöllisyyttä… Koska arkeani rytmittää taas toimistotyö, olen löytänyt uudenlaista itsekuria päiviini. Herään 6.15, teen tunnin aamujoogan, syön rauhassa (kanelisen, omenaisen ja Oatlyn kahvikauramaitoon tehdyn mmm) puuron, ja hilppasen töihin. Päivittäin huomaan kuinka vaahterat ovat aavistuksen verran punaisemmat kun edellisenä päivänä, ilma viileämpi… Luojan kiitos onnistuin klikkailemaan lähes loppuunmyydyt kashmirneuleet H&Mltä, jotka saapuivat juuri kun niitä eniten nahkatakin alle alkoi kaipaamaan. On helpottavaa, kun pitkästä aikaa työt rajoittuvat työajan puitteisiin. Yrittäjähenkisenä kun on viime aikoina tullut mietittyä töitä 24/7 ja selkeää eroa työn ja vapaa-ajan välillä ei ole ollut… Hyvä näin, toistaiseksi. Muutoksien myötä oppii arvostamaan asioita uudella tavalla. Aikaisten aamuherätysten vuoksi olen pitkästä aikaa iltaisin väsynyt jo kymmenen aikaan. On ihanaa että unirytmiin on tullut säännöllisyyttä. Itselleni selkeä hyvä teko hyvinvointini eteen, onko siellä muita jotka olisivat huomanneet saman?
Itse työni on täysin uutta minulle, ja tästä nautin eniten. Olen onnellinen että pääsen yhdistämään kaupallisen taustani psykologiaan. Olen juuri sen kaltaisessa firmassa kun mihin muutama vuosi sitten uskoinkin päätyväni, mutta täysin erilaisessa työssä. Konsultin töiden sijaan olen strategisissa tukifunktioissa, ja tuntuu että tämä sopii minulle tosi hyvin, ainakin juuri nyt. Olen kiitollinen itselleni, että uskalsin poiketa polulta, opiskella poikkitieteellisesti, ja hakeutua rohkeasti uudenlaisiin työtehtäviin. Ja voin kertoa, että suurista korporaatioista voi (ennakkoluulojeni vastaisesti) löytyä aivan ihania, välittäviä, fiksuja ja innovatiivisia tyyppejä.
Ihmiset ovat asiantuntijayritysten tärkein resurssi. Rakastan rekrytoijan työssäni eniten sitä, että sen merkitys on niin selkeä – ei ole yhdentekevää ketä palkkaamme. Haluamme löytää ja houkutella meille ne kandidaatit, jotka voivat tuoda eniten lisäarvoa asiakkaillemme. Pätevyyden lisäksi motivaatio ja organisaatiollinen sopivuus on ratkaisevan tärkeää. Kun otetaan huomioon matriisiorganisaation kompleksisuus, vaihtelevat projektitarpeet, henkilökemiat ja muut lukemattomat tekijät onnistuneen jokaisen rekrytoinnin takana, on rekrytoijan rooli avainasemassa firman vision toteuttajana. Superkiinnostava kysymys on myöskin firman visio ja sen kertoma tarina. Tarvitseeko näitä päivittää? Millainen firma haluamme olla? Kun tämä on selvillä, on ymmärrettävä, että se mitä tapahtuu sisällä, heijastuu ulospäin. Kestävää brändiä ei siis rakenneta pelkällä tarinankerronnalla ja markkinoinnilla, vaan vaikuttamalla ensin sisäisten sidosryhmien ajatuksiin. Kun työntekijät uskovat firmaan, heijastuu se ulospäin. Tärkeää on siis tehdä töitä sen eteen, että ihmiset kokevat työnsä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi, ja edustavat pyytämättä organisaatiotaan positiivisesti.
Olen niin fiiliksissä päästyäni sukeltamaan tälläisten kysymysten syövereihin. Minua huvittaa kun muistelen nykytilanteeni olleen kauhuskenaarioini vielä alkuvuodesta. Ajattelin, että Kapkaupungin rennosta elämäntyylistä Suomeen paluu tuo mukanaan kapeutuneen ajattelun ja elämänilon sammumisen. Pelkäsin ja tiesin, että täällä tarpeeksi kauan oltuani ”sorrun” ajautumaan ns. perinteiselle uralle. En kuitenkaan voi muuta kuin hymyillä noille ajatuksille, sillä nyt tuntuu että olen juuri siellä missä pitääkin. Meillä on Suomessa niin monet asiat hyvin, ja jos ison yrityksen toimintatavat pitkästyttävät, voi asioista tehdä kiinnostavia heittämällä ilmoille kehitysideoita. Kaikki muuttuu, ja myös firmojen on uudistuttava. Uusi sukupolvi on avainasemassa tässä – tarvitaan rohkeita yksilöitä jotka uskaltavat tuoda näkökantansa esille.
Kannustankin kaikkia rohkeasti hakemaan eri aloille ja työskentelemään poikkitieteellisesti. Eihän pelätä käydä perinteisten rajojemme ulkopuolella? Uteliaisuus ja rohkeus on valttia sekä itsellemme että yhteiskunnallemme.
Työviikko sai täydellisen lopetuksen kun pääsin suoraan töistä juhlimaan wifeyni maisteriksi valmistumista Baskeriin & Bassoon. Herkkutattirisotto on ennenkin sulattanut sydämeni, ja nyt saman teki yrttivoinen tagliano. Löysin matkalta ihanan sisustuspuodin Hietsun kirpparin kulmalta, josta nappasin pari ihanaa kristallilasia vaimolle lahjaksi, muistaako kukaan tämän liikkeen nimeä? Mikä ihana liike jonne täytyy palata ajan kanssa!
Ihanaa viikonloppua kaikille <3 Me suuntamme nyt Brunon konepajaan designmarkkinoille. Kuulostaa kivalta!
xxx