Vapautan häpeäni
Long time no see, blogi! Tulin tänne päästämään varjoni päivävaloon. 😀
Joululomalla tajusin (taas), että haluan aloittaa terapian. Olen jo vuosia toisinaan miettinyt että terapia tekisi minulle (kuten varmasti jokaiselle) hyvää ja selvitellyt jo vaihtoehtoja, mutta en ole vielä tarttunut tuumasta toimeen. Kun tiedostin tämän joulun alla, ei mennyt kuin pari päivää ja oikea muoto ilmaantui. Ajaessamme Lapista Punkaharjulle päädyin kuuntelemaan podcast-jaksoa, jossa Melissa Wood oli minulle tuntemattomassa podcastissa vieraana. Vaikutuin jakson myötä myös podcast-hostin Lacy Phillipsin ajatusmaailmasta ja siten löysin To Be Magneticin. Kuuntelin muutaman jakson lisää ja olin myyty Lacyn lähestymistavasta manifestointiin = omannäköisen elämän luomiseen. Päätin aloittaa terapiatyön näillä työkaluilla, perinteisen terapian sijaan.
Syy miksi kirjoitan tänään on, että teen Unblocked Shadow -workshopia, eli pyrin tunnistamaan varjojani, joita häpen, enkä haluaisi kenenkään saavan minusta tietää. Omien varjojen tunnistaminen, tunteiden tunteminen, hyväksyminen sekä esiin ja ulos päästäminen on tärkeää oman kasvun kannalta. On tärkeää pystyä hyväksymään varjonsa, ei vain sisäisesti vaan koko maailman edessä. Siksi puhun nyt ääneen varjostani ja jaan sen maailmalle, jolloin varjoni alkaa hiljalleen menettämään merkitystään. Haluan myös kannustaa teitä tekemään samoin <3
Olen pureutunut eri tavoin oman synkimmän varjoni tunnistamiseen. En ole vieläkään varma olenko päässyt täysin ytimeen, mutta uskonkin, että tämä työ ei koskaan lopu. Voimme kuoria itseämme kuin sipulia vuosikausia. Jokainen kuorittu kerros vie meitä lähemmäs kohti omaa ydintämme. Nyt varjooni:
Koen olevani epäonnistunut. Epäonnistunut luomaan elämän, josta haaveilen. Olen kyllä maailman kiitollisin todella todella monesta elämäni asiasta. Mutta jossain synkissä sopukoissa koen epäonnistuneeni, koska en ole vielä päässyt asemaan, jossa olisin taloudellisesti riippumaton kenestäkään muusta ja voisin nostaa yrityksestäni palkkaa sen verran, että saisin sillä haluamani elintason (= tilavamman ja esteettisemmän kodin, ei haasteita lyhentää asuntolainaa, investoida tyyliini ja sisustukseemme, matkustella mukavasti, olla miettimättä hintoja liian tarkasti joissain ostopäätöksissä…). Häpeän tätä, enkä välttämättä haluaisi kenenkään tietävän tarkkoja raha-asioitani.
Toinen asia jota häpen, on etten ole osannut pitää puoliani ja vetää rajojani silloin kun intuitioni on sanonut että niin pitäisi tehdä. Olen aina ollut se, joka miellyttää parhaansa mukaan muita. Ala-asteella jo muistan olleeni sovittelija kahden tulisen ystävyksen välillä; kun heillä oli riita, he kirjaimellisesti vetivät minua eri käsistä koska kumpikin halusi minut sijaisystäväkseen. Olen aina ollut kiltti ja mukautuva. En ole osannut pitää puoliani ja sanoa tarpeeksi ei. Ein sanominen ei ole koskaan ollut minulle helppoa. Olen pelännyt ottaa tilaa ja ilmaista mielipiteeni vahvasti.
Haluan vahvistua tässä. Itsensä vapauttamisen kannalta pitää tottakai hyväksyä mitä on tapahtunut, ja kiittää kaikista tilanteista, jotka toistuttuaan ovat herättäneet minua tutkimaan omia rajojani, ja millaisiksi haluan ne asettaa. Olen ollut liian kiltti ja antanut muiden (vain joidenkin, en kaikkien) kohdella minua tietämättään tai ei, tavalla, joka ei vastaa arvoani ja jota en ansaitsisi.
Pelkään myös niukkuutta, sitä että jään ilman. Tämä (mahdollisesti) johtuu traumasta jonka sain päiväkodista. Tilanne tuskin jäi kenenkään muun mieleen, mutta pientä mieltä se haavoitti syvästi. Ehkä siitä johtuen olen tuntenut, etten ole yhtä arvokas kuin muut. Ehkä tämä myös vaikuttaa ajatusmalleihini liittyen rahaan. Olen aina ollut pihi (piirre, josta en myöskään ole ylpeä), koska olen jostain syystä kuvitellut, että raha voi loppua hetkenä minä hyvänsä, tai jos laitan rahan kiertoon, on se minulta pois. Nykyään tottakai tiedän enemmän rahan luonteesta, mutta uskomukset ovat syvälle juurtuneita. Yksi valheellinen uskomukseni on, että jotta voin saada asioita joista haaveilen, minun täytyy kamppailla niiden eteen. En ole uskonut, että elämä minulle voi olla helppoa. Ahdistun, koska pelkään, että esim. rahani loppuvat ja lisää ei tule. En luota elämän virtaavuuteen.
Nämä ovat varjoja, joita olen työstänyt viime vuosina jo, eivätkä ne ole enää niin vahvoja. Mutta koska ne tulivat esiin työstäessäni tätä workshopia, ovat ne edelleen olemassa. Tuomalla varjoni esiin, autan itseäni poistamaan ajatusten ja sanojen sisältämää latausta, jolloin voin vapauttaa itseni haitallisista ajatusmalleista. Mikään näistä asioista joista puhun, ei aiheuta minussa syvää häpeää, joten voi olla että löydän vielä paljon syvempiä varjoja. Who knows!
Jos sinä kaipaat tyyppiä kenelle jakaa varjojasi (jaettuna niiden voima heikkenee!) niin voit laittaa minulle viestiä Insta DM:ssä, @sonjahannus <3