Visio, huojennus // vision, relief

Visio. Suunta. 

 

Jonain päivänä se iskeytyy tajuntaamme, ja hetken kaikki on selkeää. Ymmärrämme miten tähän on tultu, miten menneet tapahtumat tukevat sitä joksi haluamme tulla. Hahmotamme asioiden väliset yhteydet. Kun ajatus visiosta putkahtaa päähän, kannattaa toimia. Kirjoittaa se ylös, kuvitella se kristallinkirkkaana, jo olemassaolevana tilana. Käyttää sitä karttana päätöksenteossa. 

 

Relief. A feeling of reassurance and relaxation following release from anxiety or distress.

 

Päällimmäinen tunne on huojennus. Nyt kun tiedämme mitä kohti kulkea, ymmärrämme myös, että kaiken ei tarvitse tapahtua heti. Riittää että tiedämme mitä kohti kulkea. Päätöksenteko helpottuu, tekemämme asiat saavat uudenlaisen merkityksen. 

 

 

Entä kun visio ei vielä ole selkeä? 

 

Huojennuksen tunteen voimme antaa itsellemme jo nyt. Jatkaa hyvältä tuntuvien asioiden tekemistä ja kokeilemista. Pysyä uteliaana. Luottaa siihen, että nämä asiat johdattelevat meidät vastuksien äärelle. Kuten?

 

Opiskelu. Mahdollisuus opiskella asioita joista olemme kiinnostuneita, ja emme niin kiinnostuneita, on lahja. Opiskelemalla löydämme uusien asioiden äärelle. Erikoistumme – eikö ole mahtavaa että mitä enemmän ja erilaisempia kokonaisuuksia opiskelemme, sitä uniikimpia meistä tulee, ja sitä enemän meillä on maailmalle tarjota? Voi olla hyvä idea opiskella myös aiheita jotka eivät saa meitä hihkumaan innosta, mutta ovat todennäköisesti hyödyllisiä taitoja. 

 

Kiitollisuus. Olemalla kiitollisia siitä mitä meillä jo on, on ensimmäinen askel matkalla kohti haluamaamme suuntaa. Listaamalla asioita joista olemme kiitollisia, ymmärrämme kuinka paljon runsautta meillä jo on. Lisää asioita listallesi päivittäin. Tiedostamalla mitä arvostamme, mistä olemme kiitollisia, vedämme puoleemme lisää samaa energiaa. 

 

Ihmiset. Tutustumalla erilaisiin ihmisiin laajennamme perspektiiviämme ja rikomme ennakkoluulojamme. Tulemme suvaitsemmiksi, ja ymmärrämme, että jokainen ihminen voi opettaa meille jotain arvokasta itsestämme, ja maailmasta.

 

Työskentely. Jokainen työkokemus ja projekti opettaa meille lisää visiostamme. Tärkeää on rohkeus mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, pysyä uteliaana, ja päättäväisesti liikkua suuntaan joka tuntuu houkuttelevalta. 

 

Luova tila. Tarvitseeko meidän todella olla tavoitettavissa jokaisena hetkenä? Jokainen viesti, sähköpostin vilkaisu, välilehden avaaminen – jokainen häiriötekijä katkaisee luovan ajatusvirran ollessamme suurten ideoiden äärellä. Mitä pidempään olemme häiriöttömässä tilassa, sitä paremmin kuulemme intuitiomme äänen. Hyvä idea on kääntää pois notifikaatioiden vastaanotto ja antaa puhelimes viettää tietty aika päivästä lentokonetilassa.

 

Luonto. Luonto rauhoittaa ja selkeyttää mieltämme. Kun mieli tuntuu räjähtävän, on hyvä idea hakeutua meren äärelle ja tarkkailla sen toimintaa. Saatamme huomata kuinka mieli rauhoittuu ja ongelmamme tuntuvat pienemmiltä kuin hetki sitten. Metsässä samoilemalla vedämme keuhkot täyteen puhdasta happea – annamme kirjaimellisesti keholle tuoretta elinvoimaa. 

 

Liike. Liikunta laittaa energian virtaamaan ja ajatukset liikkeelle. 

 

Raivaaminen. Elinympäristön siivoaminen siivoaa mieltä samassa suhteessa. Jokaisen tavaran kohdalla voimme kysyä itseltämme – tukeeko tämä sitä minää joka haluan olla? On hyväksi meille ja kaikille muille että luovumme tavaroista jotka eivät tue hyvinvointiamme. Samalla tavoin voimme raivata henkistä kapasiteettiämme – meditoimalla, kirjoittamalla, reflektoimalla. Voimmeko myös suodattaa vastaanottamaamme informaatiota? Mitä haluamme vastaanottaa?

 

Suunnittelu, konkretisointi. Asioiden kirjoittaminen ylös järjestelee mieltä ja vapauttaa uutta kapasiteettia luovuudelle. Unelmat ja projektit kannattaa pilkkoa pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja tavoitteiksi, aikatauluttaa ne ja kirjoittaa deadlinet konkreettisesti kalenteriin. Ei ole maailmanloppu jos tehtävä ei ole suoritettu deadlineen mennessä, mutta silloin voimme kysyä itseltämme, onko tavoite vielä ajankohtainen, ja kuinka paljon lisäaikaa annamme sen suorittamiselle. Tärkeää on antaa tunnustusta suoritetusta tavoitteesta. 

 

Tukiverkko. Ei ole mitään voimaannuttavampaa kuin ihmiset jotka kannustavat ja inspiroivat meitä. He kertovat meille asioita joita emme itse tule ajatelleeksi, heittävät ideoita ilmoille, ja pitävät tarvittaessa meidät maanpinnalla. 

 

Itseilmaisu. Mikä saa meidät ilmaisemaan tunteitamme jota emme ehkä muuten osaa tunnistaa? Maalaaminen, laulaminen, tanssiminen? Surffaus, laskettelu? Nikkaroiminen? 

 

Heittäytyminen. Ollaanpa rehellisiä – mikä on pahinta mitä villin kortin katsomisesta voi tapahtua? 

 

Reflektointi. Reflektointi auttaa jäsentämään ajatuksia. Kun mieli on jumissa, on hyvä tiedostaa ongelma, heittää tarvittava kysymys ilmoille, ja jatkaa päiväänsä. Sulkeä läppärin kansi, lähteä toimistolta raikkaaseen ilmaan. Vastaus tulee usein mitä arkisimmissa tilanteissa, kunhan ensin maltamme päästää irti pakonomaisesta tarpeesta saada vastaus heti. 

 

Epävarmuuden sietäminen. Voisimmeko myöntää että juuri nyt asiat ovat näin? Vain tiedostamalla ja ennen kaikkea hyväksymällä, voimme avautua muutokselle. Tarvitsemme kykyä sietää epävarmuutta. 

 

Esikuvat. Ketä ihailemme? Mitä piirteitä heissä arvostamme? Mitä voimme omaksua? 

 

Fake it till you make it. Emme voi ryhtyä kirurgeiksi ilman koulutusta, mutta monet asiat ovat kiinni oman päämme sisäisistä rajoitteista. Voimme päättää omaavamme itseluottamusta ja kykyä esiintyä. Voimme jaktuvasti valita asettavamme itsemme tilanteisiin, jossa joudumme astumaan mukavuusalueemme ulkopuolelle. Voimme päättää valita vaihtoehdon, joka tuntuu pelottavalta, mutta liian houkuttelevalta jäädä safe zonelle hengailemaan. 

 

photos: Laura Valo

 

Mitä te lisäisitte listalle? Onko fiilis tuttu, huojennus, ja sitä edeltävä ahdistus? Oman kokemukseni mukaan tunneskaala on toistuva, dynaaminen. Vaikka visio hetkittäin selkitytyy vahvempana kuin koskaan, ei se tarkoita etteikö enää koskaan kokisi epätietoisuutta tai hämmennystä. Mitä mieltä te olette? <3 

 

xx Sonja