Voiko corpoduuni tuntua merkitykselliseltä?

 

 

Vastaus kysymykseeni: Voi. Vastoin epäilujäni. Minulla tulee näinä päivinä täyteen kolme kuukautta nykyisessä työpaikassani. Rekrytoijan rooli konsulttitalossa oli toisaalta unelmieni täyttymys, toisaalta en voinut olla miettimättä että myyn sieluni ja kallisarvoisen henkisen pääomani corporaatiolle. Aika on rajallisin resurssimme elämässä, joka kannattaa siksi käyttää parhaalla katsomallaan tavalla.

 

 

Havaintojani vietettyäni 3 kuukautta corpomaailmassa:

 

– Arvostan niin kovasti vapautta aikatauluttaa ja organisoida oma työ. Esimiehelleni on tärkeintä että hoidan työni. Luottamus on pohja jolle kaikki muu rakentuu, kuten jokaisessa ihmissuhteessa. 

 

– Tehokkuuden ja motivoivan työn kannalta on tärkeää hahmottaa oman roolinsa kokonaiskuvassa ja oman työn merkitys suhteessa tiimin ja firman visioon. On osattava määrittää omat prioriteetit ja hoitaa ne. Kun ydinhomma hoituu niin voi katsella ympärille ja hakeutua uusiin kiinnostaviin projekteihin jotka kehittävät itseään haluamaansa suuntaan.

 

– Ei ole kenenkään edun mukaista ottaa kaikkea harteilleen mitä olisi tarjolla. On osattava sanoa ei ja ymmärtää vetää omat rajansa, kukaan ei tee sitä puolestasi.

 

– Aina voi kuitenkin olla avulias ja kannustava. Olen ikuisesti kiitollinen tiimilleni ja esimiehelleni jatkuvasta avusta jota heiltä saan, ja haluan tehdä saman heille.

 

 

 

– Vaikka on kivaa työskennellä kansainvälisessä yrityksessä, niin mukavinta on paikallisuus – vapaus toteuttaa asioita ei-kaavamaisella tavalla luovuutta käyttämällä. On hienoa ja ei-itsestäänselvää että prosessit on olemassa ja käytettävissämme, mutta niistä on pystyttävä tarpeen vaatiessa joustamaan. 

 

– Vaikka usein houkuttelee, on tärkeää olla vilkuilematta sähköpostia liian myöhään illalla. En halua nähdä unia työasioista. 

 

– Olen kiitollinen että yrityksessämme todella kunnioitetaan työaikoja ja vastaavasti niiden ulkopuolisia aikoja. Ihmisten kalenterit ovat blokattu palaverikutsuilta 17 jälkeen. Yksi päivä puhuin esimieheni kanssa joka istuu itse Tukholmassa. Unohtaen aikaeromme hän totesi yhtäkkiä ”Härregyyd, kellohan on siellä jo yli viisi. Nyt lopetetaan ja lähdethän kotiin. Huomenna jatketaan.” On niin motivoivaa omata vapaa aikaamme kunnioittava esimies <3 

 

 

– Pelkäsin toimistoaikoihin sitoutumista vapauteni mennettämisen takia. Huomaan nyt että tunnenkin helpotusta. Helpotusta siitä että työpäivän jälkeen ja perjantaina tiedän ansaitseeni ja tarvitsevani totaalirentoutumisen, jotta jaksan taas aloittaa työt virkeillä aivoilla. Ennen työn ja vapaa-ajan rajapinta ei todellakaan ollut näin selkeä. Avain on nauttia myös työajasta vietettyä, vaikka toki eri tavalla kun vapaa-ajasta. 

 

– Kannattaa käyttää ylityöt pidentämällä viikonloppua ja lähtemällä reissuun. Olin viime viikonlopun Lontoossa ja 3 yötä tuntui viikon lomalta. 

 

 

 

Voitteko samaistua havaintoihini?

 

xx Sonja