Day 3
Huikea kolmas päivä jo hoitovapaata menossa. Eilen oli superhyvät reenit, ainaki omalta osaltani. Onnistuin, oli fiilistä ja halua. Kummasti se auttaa, kun ei tarvi väkisin vääntää, vaan halu tulee jostain tuolta ydinmahloista. Oli myös siistiä, kun matkalla vanha lapsuudenkaveri kilautti puhelimeen. Sen kans loppupeleissä tosi vähän tulee soiteltua, vaikka aina sillontällön yhessä iltaa vietetäänki. Kyseli vähä kuulumisia ja muita hommia, samat toki sinnekin päin iteltä. Oli sillä asiaaki. Kyseli, josko oltas viikonloppuna menossa Stadiin vaimon kanssa kamujen luo. Oli joskus siitä puhetta, ja hän olis hyppiny samoille kyydeille meidän kans. No, eipä me mennä. Mennään mummolan kautta lomaviikonlopun viettoon ihan kaksin. Muksu siis mummolaan siksi aikaa. Hauskaa vaihtelua luvassa!
Vaimo oli ihan naatti, kun tulin kotiin kympin jälkeen illalla. The Boyn kans oli menny aivan hyvin toki, mutta koulun alku oli vetäny mehut vähiin. Jännitystä ja ”uuden” elämän hakuhan sen aiheuttaa, ihan luonnollista. Tänään sillä onki vaan pari tuntia koulua. Iltapäivällä käytiin koko köörin voimin kaupungilla hakeen lapsukaiselle vähän collaria, ja talvihaalari, joka oli tullu postiin. Kirjastoon ois pitäny myös palauttaa kirja, mut eihän sitä muistanu. Taitaa olla jo kohtalaisesti myöhässä. Sakot paukkuu, mut paukkukoon, rahaahan saa aina lisää. Eikö?
Iltapäivä ja ilta meni mukavasti ja aika nopeasti, ei sitte käyty enää ulkoileenkaan mukelon kans. Puurot nassuun omin avuin, menee jo tosi hienosti hänellä. Sitte pikkuinen suihkureissu iskän kans, rasvaukset (on nääts atooppista ihottumaa), tukan harjaukset, ja unimaihin. Ja tässä vaiheessa, kun tätä kirjotan, muistin etten pessy veitikan hampaita ollenkaan!! What the fuck. Oikein hyvää toimintaa siis. Vittu sanon mä. No, jos aamulla sitte huolellisesti. Hehe. Siellä se enivei nukkua tuhisuttelee herkän kauniisti.
Illan päälle kävin sit vielä tekeen n.5km ”kevyehkön” TV-lenkin, ja päälle vatsatreeni á la http://mycosmo.fi/article/vilmap/tehokas-kotitreeni-vatsalihakset . Joo. Ei ehkä miehillä suunnattu, mut hittoako sitte. Vaimorouva ton bongas (joopajoo), ja mä lähin mukaan kokeilemaan. Hyvä treeni, kiitos siis Vilma Peltoselle.
Eikai täs muuta. Huomena on taas lajitreenipäivä, eli tienpäälle. Tällä kertaa ei mennäkään meitsin autolla, vaan matkakumppani Haraldin kans (nimi muutettu). Lisäks rouva on pitemmän päivän koulussa, joten enämbi chillii childin kans. Yo.