Päivän välikuulustelu

Dodiin, eka päivä koti-iskänä jo kovasti käynnissä, muksu päikkäreillä juuri. Aahh, vähän lepoa. Ei edes ole ollut rankka aamu, mutta kyllähän se varsin intensiivistä on, tuo lapsen kanssa touhuaminen. Kaupassa käytiin vaunujen kanssa ja vähän puistossa kiikkumassa ja touhottamassa, oli nastaa. Olis kai ihan fiksua itekin ottaa päikkärit tähän väliin, kun on sauma, mutta ei millään malta. Ei silti niin pahasti väsytä.

Tänään on treenipäivä! Tai siis lajitreenipäivä, joka tietää matkustusta. Treenien osalta viikon kohokohtia siis, kyllähän se oman lajin harjoittaminen käytännössä on se juttu, eikä pelkkä pumppaaminen, jumppaaminen ja ravaaminen. Eräskin suomalainen huippupelaaja, ex-seurakaveri, on todennut: ”Sillä ei oo mitään väliä, jos juoksee 3200m Cooperin testissä, mutta ei tee läpiajosta maalia.” Näin se on. Toki kentän roolit ovat erilaisia, hän on luonnollisesti hyökkääjä, joten juttu pitää erittäinkin hyvin paikkansa. Intoa siis täällä on reenejä kohtaan, luvassa on kaiketi ihan oikeaa pelaamista, eikä pelkkää harjoitusdrillien junnaamista. Niistä en oikein piittaa. Tänään aion olla hyvä, niinkun mun kuuluukin olla.

Muksu tuolta varmaan heräilee 1h-30min sisällä. Mitä sitte? No tietysti möllötystä lelujen kans, välipalaa, vähän iskän ja äiskän ruuan valmistuksen alottelua. Sitte vaimo tuleeki koulusta ja sitte kohta lähetäänki yhessä 1v-neuvolaan! Lapsi rokotetaan muutamalla rokotteella, saas nähä mitä meinaa. Mukana myös kananmuna-altistus, ja veikkonen on sille allerginen. Jännitystä ilmassa, let see mitä tapahtuu.

Hei, pistäkääs kommenttia tai muuta huutelua, ideointia ja mitä vaan jos siltä tuntuu. Otan avoimin mielin kaiken vastaan.