Tasa-arvosta

Tällaiset täti-ihmiset tulevat hieman jälkijunassa, enkä itsekkään aio tehdä tästä poikkeusta, vaan osallistun yhteiskunnassa esillä olleeseen puheenaiheeseen vasta nyt. Suurimmaksi osaksi olen vain ärsyyntynyt siitä, että maahanmuuttajia/turvapaikanhakijoita syytetään ahdistelusta, vaikka vikaa on myös niin suomalaisissa miehissä kuin naisissakin. Heräsin kuitenkin tilanteen epätasa-arvoisuuteen vasta hetki sitten oman kokemuksen kautta.

Istun myöhään illalla bussipysäkillä. Pysäkille kävelee yoloswag-jäbä, joka jää myös odottamaan bussia. Räplään puhelintani, mutta ihan niin kuin tuntisin tuijotuksen. Vilkaisen sivulleni ja huomaan, että jäbä tuijottaa ja virnuilee. Ahdstus nousee. Varmasti todella moni nainen tunnistaa sen ahdistavan tuijotuksen, mitä miehiltä saa. Bussissa ahdistun lisää. Selailen puhelintani ja mietin kuka kavereistani vastaa luotettavimmin, jos haluan soittaa karkotuspuhelun siinä tapauksessa, että jäbä jää samalla pysäkillä. Pysäkkini on keskusta-alueen ulkopuolella ja tiedän, että kadulla on todella hiljaista siihen aikaan illalla. Onneksi saan yksin jäädä bussista. Seuraavalla viikolla kuulen tarinan, kuinka lauma miehiä oli ruvennut seuraamaan ystävääni hänen kotimatkallaan. Olisipa ensimmäinen kerta kun kuulen tuollaisen tarinan.

Ja tässä kohtaa se epätasa-arvoisuus iskee vasten kasvoja. Kuinka moni tuntemasi mies on kertonut ahdistavasta tuijottelusta tai numeron vonkaamisesta? Kuinka moni mies kertoo, että humalaiset/muuten ahdistavat naiset lähtivät seuraamaan kotimatkalla? Montako kertaa olet kuullut, että miehelle olisi huudeltu hei kaunokainen, hyvä perse ja tuu tänne pitään hauskaa -tyyppisiä lausahduksia? Kuinka moni mies miettii, mitä reittiä ja mihin aikaan uskaltaa kävellä kotiin? Missä ovat miesten itsepuolustusseminaarit ja vinkit miettiä juurikin reittejä ja jopa omaa pukeutumista?

Tarkoituksenani ei ole vähätellä miesten kokemaa ahdistelua, sitäkin varmasti tapahtuu. Tarkoitus on enemminkin herättää ajattelemaan, miten epätasa-arvoisessa maailmassa me Suomessakin elämme siinä suhteessa tarvitseeko minun pelätä itseni ja koskemattomuuteni puolesta vai ei. En ota sen enempää kantaa siihen, ovatko tällaiset pelot ja ahdistukset aiheellisia vai ei. Selvää, kuitenkin on, että tällaiset tuntemukset ovat vahvasti läsnä. Epäilen vahvasti, että miesten arjessa näkyisi yhtä voimakkaasti tällaiset tarinat ahdistuksesta ja jopa pelosta.  Pysäyttävää oli ajatus, jonka sain bussimatkan jälkeen. Kuinka helppoa olisi olla mies, joka ei mieti kuka tuijottaa ja miksi. Mies, jonka ei tarvitse  ahdistua ajatuksesta, että joku jää pois samalla bussipysäkillä.