Tinderistä
Voin myöntää olevani suhteellisen helppo. Helppo siinä mielessä, että jos mies laittaa Tinderissä viestiä niin vastaan. Jos mies kysyy numeroani niin yleensä hän saa sen. Jos mies kysyy treffeille niin yleensä suostun. Ja jos kipinää löytyy, ei minua ole turhan vaikea saada vällyjen väliin. Ja tämä on minulle ok, tällainen olen ja en näe itse siinä ongelmaa. Tai noh korjattakoot, että en minäkään syty sekunnissa, vaan vaadin pientä lämmittelyä, mutta ehdottomasti en ole mikään vaikein saalistettava. Sen takia huvitun, tai ehkä hieman jopa turhaudun, miehistä, jotka tuhlaavat loistavan tilaisuutensa olemalla liian päällekäyviä liian nopeasti.
Vaikka yleensä suostunkin aina kysyttäessä treffeille, vaadin alkuun edes jonkinlaista keskustelua. Varmin tapa saada tädiltä pakit on kysyä heti moin jälkeen, että nähtäisiinkö/haluaisinko miehen luokseni. Alla esimerkki.
Ensinnäkään en halua ottaa tuntematonta heti kämpilleni. Olen todennut, että ensitreffit luonani ovat lähtökohtaisesti kiusallisia, vaikka juotaisiinkin vain kahvia. Ja toisekseen, eikös se ole ihan yleinen oppi aina, että nettituttavuuksia tavataan ensin julkisella paikalla? Ihan vain varmuuden vuoksi.
Yllä olevassa tapauksessa mies selvästi halusi vain seksiä. Ja se on ihan ok. Hieman kävi sääliksi miestä, sillä jos hän olisi edes muutaman virkkeen jaksanut jutella, kysynyt sitten kaljalle ja meillä olisi ollut kemiaa, hän todennäköisesti olisi saanut haluamansa. Mutta nyt hän vain päätyi roskakoriin. Miehet hei yrittäkää edes, antakaa jotain mihin tarttua, jotain mistä kiinnostua. Muuten reaktio on vain:
