Helluntaina

Vuosi sitten helluntaina itkin silmät päästäni, koska juttu pollarin kanssa loppui. Samalla taisin olla hieman helpottunut, kun epävarma juttui sai vihdoin päätöksen. Jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä päätös.

Tänä vuonna helluntaina olen oudon melankolisella tuulella. Johtuuko se siitä, että olen kykkinyt koko viikonlopun kotona, kun muut ovat bilettäneet? Johtuuko se siitä, että tämä on sen tietyn jutun loppumisen vuosipäivä? Johtuuko se siitä, että ihmiset julkaisevat ällöjä pariskuntakuvia? Johtuuko se siitä, että näin viime yönä unta exästä? Tiedättekö sen tunteen kun herää aamulla ja uni tuntuu niin todellista, että hetken aikaa luulet, että se oikeasti tapahtui? Tämä oli niitä unia. Ehkä sen takia se on kummitellut koko päivän takaraivossa.

Noh onneksi täti keinot keksii ja niinpä metsästinkin itselleni helluntaiheilan k-supermarketin pakasteosastolta. Omar-jäätelö :))

Ei heilaa helluntaina, ei aidsia adventtina. Vai miten se meni?