Kuka saa kommentoida ja ketä?
No niin! Irma-täti on täällä taas. Pääsykokeiden jälkeinen loma vähän venähti ja hupsan kohta on kesäkuukin jo mennyt. Ja jep. ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä, eli ei kesäheilaa mailla ei halmeilla mutta siitä aiheesta lisää myöhemmin.
Tällä kertaa tulin tänne (yllättäen) purkamaan ärsytystäni. Taustatietona: Irma-täti muutti kesäksi takaisin kotiin vanhuksien seuraksi, koska, yllättäen, opintotuesta ei jäänyt mitään säästöön kesää varten. Olen siis asunut ihan kotikotona jo jonkin aikaa ja voi luoja, kun hermoa kiristää. Olen aika varma, että kohta otsasuoneni räjähtää. Mikä siinä on, että ihmiset kokevat, että minun kroppani ja tekemiseni ovat vapaan kommentoinnin ja arvostelun kohteena? Johtuuko se ainoastaan siitä, että olen nuori nainen vai siitä, että asun nyt taas hetken kotona? Tosin tätä tapahtunut pitkin vuotta, eli jo silloin kun asuin toisella paikkakunnalla.
Miksi minun painoani saa kysellä ja kommentoida?
”Paljonkos alle 50kg sinä Irma nykyään painat?” No en tiedä, paljonko yli 100kg sinä painat?
”Meinaatko Irma oikeasti pärjätä tuollaisella aamupalalla?” En, eihän nyt 21-vuotias tiedä millä pärjää ja millä ei.
”Onpas taas C-vitamiinipitoinen aamupala” Kannattais sunkin varmaan kokeilla vitamiineja ja kiitos, kun kommentoit tietämättä, että juon aina kahvin ja sen poretabletin ennen kuin edes harkitsen aamupalaa.
”Kyllähän se sanoo syövänsä töissä, mutta syököhän se oikeasti” Voi kyllä sinäkin Pekka sanot olevasi huolestunut keskivartalolihavuudestasi, mutta oletkohan sinä oikeasti, kun siinä mätät jo toista hillovoileipää?
”Ota nyt lisää, ethän sinä tuolla pärjää, vai onko tämä ruoka pahaa” Edelleenkin, tiedän varmaan itse parhaiten milloin mahani on täynnä, en voi ahtaa itseäni ähkyyn vain siksi että sinulle tulisi parempi mieli.
”Meinaatko oikeasti laittaa tuon päällesi? Ja nuo kengät sen kanssa?” Kyllä. Miksi edes kysyt? Ajattelitko itse Hillevi käytttää joskus rintaliivejä tuon läpinäkyvän mekon alla?
”Suorista ryhtisi, ei saa laahustaa” Laahustan jos haluan, kutittaako se oikeasti persettäsi niin paljon?
”Onpas lyhyt hame” Ja? Niin?
”No huh nyt on kyllä pakkelit naamassa” Niin? Entä sitten? Omapahan on naamani.
Huom. osan kommenteista on esittänyt perhetutut (jotka ovat siis luuhanneet talossa jo muutaman viikon, seriously, hankkikaa jo se oma kämppä), osan ihan omat vanhukseni. Niin, miksi minun kroppaani saa kommentoida? Entä jos minä rupeaisin aamupalalla kommentoidaan, että meinaatko oikeasti syödä tuon pekonin? Paljonkos sinä olet lihonnut sitten viime näkemän? Tähän huomiona vielä, että Irma-täti ei todellakaan ole mikään anorektikko tai edes hurahtanut mihinkään fitness-buumiin. Pitäisikö minun siis syödä epäterveellisesti ja kasvattaa vielä pari vatsamakkaraa, jotta muut olisivat tyytyväisiä? Miksi vanhemmat ihmiset saavat kommentoida vapaasti, mutta jos minä tekisin saman vaikuttaisin epäkohteliaalta? Ei kai ikä nyt anna oikeutta sanoa mitä tahansa sylki suuhun tuo? Ärsytystä kasvatti vielä se, että ihminen, jonka kommentit aamupalastani olen tuohon laittanut, oli VIERAS talossamme. Ymmärrän, että kommenteilla on ehkä tarkoitettu vain hyvää, mutta kai sitä sanomisiaan voisi vähän suodattaa. Ja vielä toinen näkökulma, jos olisin mies, kommentoitaisiinko kroppaani tai vaatteitani yhtä herkästi? Niinpä.