Takiainen

Myönnetään, Irma-täti ei ole niin kukkahattutäti kuin antaa ymmärtää. Harrastan yhden yön juttuja. Mielestäni ne ovat todella ok, kunhan ehkäisy on kunnossa ja molemmilla on hauskaa niin mitäpä niitä turhaan morkkistelemaan. Ja aikaisemmassa elämässäni en ole kokenut mitään ongelmaa sen suhteen, että joku näistä miehistä olisi jäänyt roikkumaan perään. Vaasassa kaikki tuntuu olevan toisin? Täällä niitä miehiä saa oikein potkia pois.

Otetaan viimeisin tapaus, joka sai todellakin tädin hermot kiristymään. Tyyppi vaikutti täydelliseltä yhden yön jutulta; hyvä kroppa ja lähti aamulla ennen kuin ehdin edes herätä. Miinusta siitä, että kyseessä oli vanhempi oikislainen, eli mahdollisuus törmätä yliopistolla, mutta siitäkin olisi varmaan selvitty pelkällä coolilla moikkauksella.

Noh kaikki lähti kuitenkin menemään päin honkia. Ensimmäiseksi puhelimeeni kilahtaa kaveripyyntö naamakirjaan. Verenpaine nytkähtää hitusen ylemmäs. Miksi ihmeessä kaveripyyntö, en minä halua yhden yön juttuja kaverilistoille roikkumaan! Päätän olla hyväksymättä pyyntöä. Ilmeisesti pyynnön hyväksymättä jättäminen on pyyntö: oi laita minulle viestiä samaisen naamakirjan kautta. Ei ei ei, en halua kertoa sinulle kuulumisiani. Jätän siis vastaamatta, ehkäpä mies nyt ymmärtää, että en ole kiinnostunut.

Jonkin ajan kuluttua huomaan, että samainen mies on ruvennut seuraamaan minua instagramissa ja tykkäilee siellä kuvistani. Nyt todellakin verenpaine nousee. Mistä se stalkkeri on löytänyt instagramini?! En seuraa takaisin, eiköhän se siitä ymmärrä. Jostain syystä kaikesta tästä huomiotta jättämisestä mies ilmeisesti päättelee, että kaipaan vielä yhteydenottoa, joten saan viestiä haluaisinko lähteä seuraksi juoksulenkille. MISSÄ KOHTAA TÄTÄ TARINAA OLEN ILMAISSUT OLEVANI KIINNOSTUNUT TÄMÄN MIEHEN YHTEYDENPIDOSTA JA NÄYTÄNKÖ MINÄ SILTÄ ETTÄ HARRASTAN JUOKSEMISTA.

On tädilläkin nyt siis ongelmat. Älkää ymmärtäkö väärin, on tietysti jollain tasolla imartelevaa, että mies noinkin innokaasti haluaa vielä olla tekemisissä. Mutta toisaalta tiedän kyllä milloin joku ihminen kolahtaa ja milloin ei. Universumi on siitä paska jäbä, että aina ne ei-toivotut miehet laittavat viestiä, eivät koskaan ne toivotut. Eli onko mahdotonta pyytää miehiltä, että he ymmärtäisivät sellaisen pienen vihjeen kuin kaveripyynnön hylkäämisen. Pitääkö ruveta oikein kirjaimellisesti torjumaan, että hei ei se sinusta johdu vaan minusta ja plaaplaa. (Verenpainon nousuun vaikuttaa, että täti joutui yhdelle toisellekin kaverille melkein rautalangasta vääntämään, että toisia treffejä ei tule. Tässä tapauksessa tosin ensimmäiset treffit olivat oikeasti ensimmäiset treffit. Tästäkin tapauksesta saisi jo melkein postauksen verran aikaiseksi.)

Tästä lähtien taidan allekirjoituttaa miehillä lomakkeen ennen sänkyyn päästämistäni: ”Hyväksyn, että emme tule tämän jälkeen tapaamaan enää”. Allekirjoitus ja päiväys.