Kun todistukset oli jaettu, oli aina aloitettava kesäpäiväkirja. En muista sainko koskaan täytettyä muutamaa sanaa enempää, mutta sellainen minä olen, täynnä alkuja. Aluissa on minulle suuri lohtu, voin kuvitella hallitsevani, edes jotain, silloinkin kun mistään ei saa kiinni, ja itse haluaisin vielä tarttua takiaisena villapaitaan jos toiseen.

Eilen bussissa olin niin väsynyt matkoista etten välittänyt

maineesta katseista

ripsiväristä tai kuolasta poskella

vanhasta viinin viinan leuhkasta

lähetetyt -kansiosta

tuli olo, että kyllä mulla on oikeus olla just näin liikaa.

Yksinkertaisten asioiden muistaminen on vaikeinta. Ehkä siksi onkin niin tärkeää, toistaa niitä samoja lauseita sanoja sanontoja hokemia, kuunnella niitä rakkauslauluja uudelleen ja uudelleen. Suusta suuhun, ystävältä ystävälle, vuodesta vuoteen.

yksityinen istunto

Vain siksi että me kaikki muistettais! Sillä vaikka jokaisen mieli ja laulu on oma, onhan nyt kaikki samoista nuoteista, hei beibi c`mon. 

Ja tämä ajatus

kaikessa kliseisyydessään

lohdutti minua tänä aamuna.

Kahvi maistuu paremmalta kuin toisissa maissa, pihalle on joku tuonut keinut ja voi laittaa huulipunaa. Valmistautua uusiin hymyihin.